Tuoksuja täynnä on maa

Hedelmätarhojen keskelle sijoittuneet asumukset ja niissä asuvat saavat lisäbonuksena tuoksut, joiden sinfonia voi olla todella moninainen. Kävelin sunnuntaiaamuna kasteen vielä viipyessä maisemassa, ja tunnistin tuoksuja. Hedelmätarhojen välissä vaelsi suuri lammaslauma paimenensa kanssa. Tunnistin lampaiden villavan tuoksun. Se on minusta lohdullinen ja turvallinen tuoksu ja tuo mieleeni lapsuuskodin lammaskömmätin.

Kohta saavuin suurten oliivipuiden luo. Oliivit olivat kypsymässä ja muuttumassa sinisestä mustiksi. Vihreitäkin oliiveja näkyi, mutta en tunnistanut puista mitään erityistä tuoksua. Maistoin yhtä mustaa, ja hyvin kaukana sen maku oli siitä, mihin olemme tottuneet. Se maistui todella karvaalta. Voi olla, että oliivien maku ja tuoksukin ovat meille vain ne säilöttyjen hedelmien maut ja tuoksut.

Tulin notkelmaan, jossa tie kaartuu joutomaan viertä. Kauempana seisoo hylätyltä vaikuttava kivirakennus. Ehkä se on suoja lampaille, ehkä hedelmien poimijoiden suojapaikka. Tien vieressä ja kauempana pellollakin kasvaa piikkisiä granaattiomenapuita. Omenat ovat jo lähes kypsiä.

Kerran haastattelin juutalaista nuorta miestä. Hän kertoi, että granaattiomena on juutalaisille pyhä hedelmä, sillä juutalaisten pyhässä kirjassa, Toorassa, on yhtä monta lukua kuin granaattiomenassa siemeniä. Granaattiomena on kauniin värinen ja sen siemenet sisältävät paljon foolihappoa, mutta mitään erityistä tuoksua en niistä erottanut.

Granaattiomena pitää sisällään foolihapokkaita siemeniä.

Ehkäpä granaattiomenien tuoksu hävisi heti joutomaan jälkeen alkavien mahtavien sitruspuiden rivistöjen luovuttamalle tuoksulle. Aamukaste ja jo matalaltakin paistava aurinko elvyttivät tuoksun melkein huumaavaksi. Seisoin kauan paikallani hedelmäpuiden katveessa ja annoin tuoksun virrata minuun. Mieleeni muistui ystävättäreni kerran minulle tuoma appelsiiniöljy. Sitä piti sipaista kyynärtaipeiden sisäpintaan, solisluun kuoppaan ja ranteisiin. Öljy virkisti ja antoi energiaa.

Appelsiinit valmistuvat auringossa. 

Tänään leikkasin ja tuin pihapiirissä valtoimenaan rehottavaa Jasmiinia. Siitä on taivutettu kaari, jonka alitse kuljetaan takapihalle, Johanneksen leipäpuun valtapiiriin. Jasmiini kukkii parhaillaan. Sen tuoksu on läheltä hieman imelä, makea ja melko voimakas. Kun tuoksu leyhähtää kauempaa puutarhassa työskentelevän nenään, se on miellyttävä. En kuitenkaan haluaisi olla Jasmiininkukkien kanssa samassa huoneessa. Se tietäisi minulle takuuvarmasti päänsärkykohtausta.

Johanneksen leipäpuun paloista on moneksi.

Johanneksen leipäpuu levittää valtavaa oksistoaan laajalle alueelle. Sen alle on hyvä pelastautua pakoon polttavinta hellettä. Tuuhea puu antaa suojaa niin ihmisille kuin eläimillekin. Johanneksen leipäpuu tuottaa 15-20 senttisiä palkoja, jotka ovat tumman ruskeita tai mustia. Palkojen tuoksu muistuttaa vaniljaa. Ne ovat monipuolista teollisuuden käyttämää raaka-ainetta. Paloista valmistetaan mm. suklaan ja kaakaon korviketta, jonka rasvapitoisuus on paljon pienempi kuin kaakaopavun. Palkoja käytetään myös rehujen raaka-aineena.

Myös ranchin hepat tykkäävät syödä niitä. Hämmästyksekseni huomasin tänään, että eilen puun alla olevalle pöydälle unohtamani palot eivät olleetkaan hävinneet, vaikka Leo ja Mattie olivat olleet lähistöllä syömässä tuoretta heinää. Hieno kattaukseni oli jäänyt niiltä huomaamatta.