Minulle oli monelta taholta todettu portugalin kielestä, että se on vaikeimpia kieliä Euroopassa. Olen yrittänyt ravistella toteamuksen aiheuttamaa asennetta itsestäni ja päättänyt opetella ainakin jotakin tästä vaikeasta kielestä näinä seitsemänä kuukautena. Olen mm. tehnyt luntin, jota pidän mukanani puutarhatöissä. Kauhukseni huomasin illalla, että eka luntti taisi mennä työvaatteitteni kanssa pesukoneeseen eilen! Onneksi olen sen sisällön jo sisäistänyt, joten joutikin mennä. Tavoitteekseni olen asettanut vaatimattomasti sanan/sanaparin/päivä.
Aamiaiskattaukseni, hedelmiä, vahvaa kahvia ja portugesen oppikirjat. |
Minun korvaani portugese kuulosta venäjältä. Isäntä tuumasi ääneen ajatteluuni, että "et ole ainoa, joka kuulee samoin". Pärisevät ärrät ja terävät äänteet sen tekevät. Kaija kertoi, että kun he runsaat kaksikymmentä vuotta sitten muuttivat Portugaliin, hän alkoi ensimmäiseksi kuulla Donna Marian vuolaasta jutustelusta ne äänteet, joita ei lausuta. Minä en tällä kolmannen viikon (huom! kesällä 2 vkoa!) oppimäärällä vielä erota niitä, ja aika näyttää, opinko niitä koskaan.
Tänään menemme kolmen naisen voimalla Lissaboniin. Matkan tarkoitus on ensitutustuminen miljoonan asukkaan kokoiseen pääkaupunkiin. Se jää kahden yönseudun visiitillä väkisinkin pinnalliseksi. Käymme myös musikaalissa. Catsia esitetään Lissabonissa tällä haavaa enää vain muutaman kerran. Myös Fadopaikkoja olemme silmäilleet. Niissähän saa melkein aina myös ruokaa, joten iskemme kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti