Sadekausi alkoi

Portugalissa kaikki hyvin (tudo bem)! Sataa, mutta sekin kuuluu asiaan, sillä sadekausi on alkanut. Eilinen kosteanpehmeä ja painostava sää antoi enteitä tulevasta, mutta vielä eilen ei jaksanut sataa. Aamulla heräsin johonkin aikaan sateen lotinaan, vaikkakin puoli kuuden maissa ulos kurkatessani taivaalla kellui täyskuu. Aamupäivällä sadetta tuli satunnaisesti, mutta nyt iltapäivällä jo vähän reilummin. Tällä hetkellä sade on lakannut, mutta kosteus on hirmuinen. 

Löysin aamulla, muiden vielä nukkuessa, Kaijan varastosta kumisaappaat ja sadetakin. Siten varustautuneena lähdin hevosten ruokkimisen jälkeen puutarhaan, jonka hoitoon sain eilen kunnon perehdytyksen. Sinikka ja Jorma, jotka ovat asuneet vierastalon toisessa yksiössä ja hoitaneet puutarhaa viimeiset viisi vuotta, käväisivät tervehtimässä meitä. Kynsiäni oikein syyhytti päästä kasvustojen kimppuun, sillä Sinikan ohje numero yksi oli, että saksia ei kannata säästää! Vaikka päivä jäi hieman lyhyeksi sateen vuoksi, olin oikein tyytyväinen tuloksiin. 

Eilen kävin Kaijan ja neljän koiran kanssa iltalenkillä appelsiinipuiden keskellä risteilevillä viljelysteillä. Utelin lenkin aikana hieman talon ja tilan historiaa, josta annan nyt vähän esitietoa. 

Talo on nimensä mukaan Aldeian vanha talo. Kylä on syntynyt paikalleen noin 300 vuotta sitten. Talo taas on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Omistaja on tuolloin ollut kylän maiden pääasiallinen omistaja ja mahtava mies. Tonttien rajapyykeissä ovat kirjaimet JEV. Kirjaimet tarkoittavat tilanomistajaa, joka on ollut Joakim Eloi Vieira. Hän ja hänen perheensä omisti tilan aina vuoteen 1970 saakka. Kaija ja Pertti ostivat tilan vuonna 1990 Eduardo Makarenhas Corte-Real Gracalta, joka oli ensimmäisen omistajan pojan tyttären mies. Silloin tilaa hoiti "pehtoorina" Antonio Manuel vaimonsa Donna Marian ja neljän lapsensa kanssa. Pertti kertoi, että Antonio perehdytti hänet tilanhoidon saloihin. Tilalla on kasvatettu viinirypäleitä, oliiveja, perunaa, mantelia Alfaroubaa (Johanneksen leipäpuu) ja erilaisia hedelmiä. 

Donna Maria on nyt 93-vuotias ja asuu entisessä kodissaan, pehtoorin asunnossa päätalon pihan perällä aikuisen poikansa kanssa. Poika on kokki, mutta työskentelee tällä kertaa tehtaassa. Maria leipoo korkeasta iästään huolimatta vieläkin aivan ihanaa kakkua, josta olen päässyt osalliseksi Kaijan ystävällisellä myötävaikutuksella. 

Kaija ja Pertti aloittivat tilan ostettuaan talon remontoimisen tärkeimmällä eli kattojen korjauttamisella. Päätalon ovet vielä omistajuuden vaihduttuakin melkein ikilukossa, sillä omistaja ei ollut asunut talossa pitkiin aikoihin. Pertti sai kuitenkin lukot auki sitkeän yrittämisen jälkeen. Yhdessä huoneessa, joka on nyt isäntäväen makuuhuone, asui yksinään mustavalkoinen spaniel, jonka Kaija kertoi olleen omistajan tyttären. Kattojen korjaamisen jälkeen taloa on rempattu pala kerrallaan melkein näihin päiviin saakka. Ensimmäiseksi tehtiin vierastalon huone, jossa minä nyt asun, sitten kaksi huonetta päätalon puolelta ja sen jälkeen vierastalon toinen huone jne. 

Päätän raporttini täältä tällä kertaa tähän.  

 

Kuvassa yleisnäkymä huoneestani.