Matkajännitystä

Jo ensikuulemalta Olavi Virran vuonna 1953 levyttämä Portugalin huhtikuu on herättänyt minussa kaipuun, joka on vain syventynyt elämän vyöryessä eteenpäin, Vasta nyt, kun olen jo siirtynyt ns. kolmanteen elämään, matka Portugaliin toteutui. Sain yhteyden Tunesin kylässä asuvaan suomalaispariskuntaan maaliskuussa, ja heinäkuussa olin Kaijan ja Pertin kutsumana kaksi kuumaa viikkoa tutustumassa Aldeian Casa Velhaan, Vakuutuin; tänne haluan tulla pitemmäksi aikaa. Kun Kela, joka hallinnoi suomalaista sairasvakuutusjärjestelmää, suhtautui suosiollisesti aikeeseeni, ei muutolleni ollut enää mitään estettä. Vietän siis seuraavat seitsemän kuukautta eteläisessä Portugalissa.

Tila sijaitsee Tunesin kylässä, Algozin lähellä, keskellä laajoja appelsiini- ja viinitarhoja. Tunes on kylä, jota hallitsevat isot viini- ja hedelmätarhat. Algoz on pieni, mutta hyvin varustettu taajama. Sinne Casa Velhasta esimerkiksi pyöräilee noin kymmenessä minuutissa. Jos Algozin tarjoamista palveluista huolimatta kyllästyy maaseudun rauhaan, voi antautua bussin vietäväksi. Se kuljettaa 10-15 minuutissa turistikaupunki Albufeiraan, jossa säpinää riittää.

Huomenna nousen TAP:in (Portugalin Finnair) vietäväksi. Illalla kello 19:10 olen Lissabonissa, jossa Kaija on minua vastassa. Voi olla, että jäämme yhdeksi tai kahdeksi yöksi tutustumaan pääkaupunkiin. Sen jälkeen matka, joka on noin 300 km jatkuu joko junalla tai bussilla. Lisää tekstiä periltä...

Ikivanha keramiikkalevyille maalattu talon nimi 
pihaportin vierusmuurissa.

Näkymä yli appelsiinilehtojen naapuritilalle 
ja sen takana näkyvään Algoziin.