Konnan häirintää

Olen kolmatta päivää raivannut vanhentunutta pensasrykelmää takapihan muurin sisällä. Työkaluinani ovat olleet kärryt, pitemmät ja lyhyet puutarhasakset, puukko, saha, hara, kuokka ja hakku. Lämmintä on kaikkina päivinä ollut yli 30 astetta. Siinä, jos missä, suomalainen sisu punnitaan!

Olin kovalla ähinällä saanut pensasturkin poistetuksi noin puolesta aluetta, kun isäntä tuli katsomaan työtäni. Hän tajusi epätoivoisen tilanteeni ja ryhtyi auttamaan. Yhdessä saimme pensaan viimein luovuttamaan kasvupaikkansa. Isäntä antoi ohjeet; puolen metrin etäisyydeltä muurista maa piti kääntää ja poistaa käännetystä maasta kivet ja kaikki juurenpätkätkin. Vaatimus tuntui sillä helteellä niin kovalta, että jätin homman siltä päivältä siihen.

Seuraavana aamuna aloin heti hepat ruokittuani kääntämään maata. Kuokka kolahti tämän tästä kiveen, juuret panivat vastaan ja vieressä kasvava karvasappelsiinipuu pisteli niskaani. Hiki karvasteli silmiä. Äkkiä näin maan liikkuvan, mutta ajattelin että häirityt multakokkareet ne vain vaihtavat paikkaa. Kuopaisin kuokalla ja melkein lensin selälleni, sillä mullasta kömpi vihreä limakasa, joka osoittautui konnaksi. Tutkin otusta turvallisen välimatkan päästä. Pelkäsin tehneeni sille amputaation kuokallani, mutta huomasin sen olevan kunnossa. Sanoin; "Hus! Alahan mennä siitä!" Otus mulkoili minua loukkaantuneen näköisenä. Olin häirinnyt sen kotirauhaa. Hitaasti se lähti kömpimään turvaan kuokaltani. Konnat eivät hypi, ne tosiaan kömpivät!

Edessä Leo ja takana Mattie Johanneksen leipäpuun alla salaatilla. Mattien vieressä vasemmalla on nuori viikunapuu. 

Selän oikaiseminen on aivan välttämätöntä juurien plokkauksen lomassa. Siispä tartuin haravaan ja harjaan ja siivosin Johanneksen leipäpuun alustan lehdistä. Osan lehdistä levittelin liljojen päälle ja puiden juurille maatumaan. Vielä kolme kottikärryllistä kompostiin ja työkalut omille paikoilleen. Sitten työpäiväni olikin ohi.

Tänään jatkoin siitä, mihin olin eilen jäänyt. Ja enköhän taas kuopaissut muurin vierestä esiin konnan. Samako vai eri, en tiedä. Säikähdin pahasti, sillä olin vähällä tarttua siihen. Komensin konnaa tiehensä, mutta eipä se komentelustani välittänyt, mulkoili minua vain puolittain suljettujen luomiensa takaa. Seurasi työmaaseisokki! Juoksin hakemaan isännän apuun. Isäntä kuopaisi konnan lapion päälle ja kantoi sen takapihan äärinurkkaan.

Toivon hartaasti, että huomenna emme konnan kanssa enää tapaisi. Alan nimittäin silloin asentaa pensaan kasvualueen rajoittavaa muovisuojaa. Ehkä pitäisi myös asentaa "konnasuoja"! Onkohan sellaisia?