`Cats and dogs´ Lissabonissa

Sunnuntaina istuimme tuhansien muiden kanssa Centro de Lazer Campo Pequenossa. Lontoolainen teatteriseurue esitti siellä Cats-musikaalin. Paikkamme olivat melko kaukana piippuhyllyllä, mutta välillä musiikki pauhasi niin kovaa, että oli tukittava sormet korviin. Barbara Streisandin tutuksi tekemä Memories sykähdytti, vaikka nuori esiintyjä ei yltänyt taidollisesti lähellekään Barbaran esitystä. Spektaakkeli oli kuitenkin loistava ja tanssijat huippuluokkaa.

Maanantai-iltapäivän kaatosade Lissabonissa oli suomalaiselle kokemus, joka hätkähdytti. Kadut tulvivat pelottavalla voimalla. Vesi kuljetti mukanaan jopa katukiviä kuin kaarnanpalasia. Lähes kaikkiin liikkeisiin tulvi vesi, ja siivoustyöt niissä jatkuivat pitkälle iltaan ja yöhön. Jos sisälle olisikin tulvinut ainoastaan vettä, siivous olisi ollut helppo homma, mutta veden mukana kulkenut lieju teki monessa liikkeessä pahaa jälkeä.

Me seurasimme pahimpaa myräkkää bussista. Olimme juuri tuolloin matkalla vaunumuseoon kaupungin toiselle laidalle. Perillä totesimme, että museo oli suljettu. Tulvanko vuoksi - vai maanantain, sitä emme saaneet tietää.

Katunäkymä Lissabonin keskustasta.

Illalla pääsimme toisenlaisiin tunnelmiin ravintolassa, jossa saimme loistavan palvelun, hyvää ruokaa ja ennen kaikkea portugalilaisia esityksiä fado-laulusta kansantansseihin. Hyvillä mielin palasimme esitysten jälkeen hotellillemme valmistautumaan seuraavan päivän kotimatkaa varten.

Sardiinit kuuluvat Portugaliin yhtä kiinteästi kuin karjalanpiirakat Suomeen. Kävimme pienessä liikkeessä, jossa myytiin monenlaisia meren tuotteita. Tässä mustekalaa (vasemmalla), simpukoita (keskellä) ja sardiineja (ylhäällä keskellä).

Samaan aikaan toisaalla. Meidän tutustuessamme Lissaboniin, joutui isäntä todistamaan yksin uskollisen koiraystävän kuolemaa. Bulga, portugalinpaimenkoira oli maanantaiaamuna lähtenyt koirien taivaaseen. Palattuamme kaivoimme isännän kanssa haudan tontin kaakkoiskulmaan. Siellä Bulga nyt lepää valkoisen marmoripaaden alla.