Taas kerran ma erehdyin

Maanantaiaamuinen pimeys on vaihtunut valaistumiseen. Syy selkis! Molemmat puhelimeni ja tietokonekin vetivät yhtä köyttä näyttämällä väärää aikaa. Tai ei siis väärää, vaan Suomen. Tänä aamuna kun lähdin hevosia ruokkimaan noin puoli kahdeksalta, oli jo melkein valoisaa. Se oli minulle suuri helpotus.

Eilen pääsin väsymyksestäni huolimatta jo puutarhan kimppuun. Se on päättymätön sarka, eikä valmistu koskaan. Täällähän kaikki kasvaa nopeasti ja lajikirjo on runsas. Työtkin ovat moninaiset. Vierastalon pihassa kasvaa mm. iso pinja, joka pudottelee neulasiaan koko ajan. Neulasten kerääminen edes vähemmäksi muun kasvuston seasta on vähän turhauttavaa.

Eilen tutustuin myös minulle tuntemattomiin hedelmiin, piikkiseen kaktuksen, ja näköjään luonnossa kasvavaan granaattiomenaan. Kaktuksen hedelmät ovat noin 10 senttisiä, soikeita, vihreitä. Ne maistuvat kuulemma Kiwille. En maistanut, sillä piikit pistivät jopa nahkasormikkaiden läpi. Kaija kertoi, että joku oli antanut käytännön ohjeen; hedelmää pitää hieroa hiekassa, jolloin piikit irtoavat. Ei kuulemma maksa vaivaa, maku ei ole niin hyvä. Kuskasin kaktuksista pudonneet hedelmät kottikärryllä piikkisten ja maatumattomien kompostiin vähän anteeksipyydellen.

Kävin iltapäivällä kokeilemassa upouusia lenkkikenkiäni neljän kilometrin ympäripyöreällä lenkillä hedelmätarhojen keskellä. Suunnistaminen sillä on helppoa. Pitää vain pysyä päällystetyllä tiellä ja kääntyä aina oikealle. Liikenne tuolla tiellä ei rasita juurikaan. Vain kaksi autoa pyyhälsi ohi. Matkan varrella näin isoja appelsiini-, satsuma-, oliivi- ja mantelitarhoja. Lenkkini varrelta löysin myös granaattiomenoita, jotka kasvavat - ainakin täällä - pensaissa.

Tänään poimin emännän pyynnöstä kaikki pienessä puussa kasvaneet Marmelot. Ne muistuttavat rujoa omenaa, Kaija tekee niistä marmeladia. Kuoret ovat kovia ja poimimani kolmen kilon erän putsaaminen ja pilkkominen vei Kaijalta vähän kauemman aikaa kuin minä käytin ruokailutilan, keittiön ja eteisen melko perusteelliseen siivoamiseen. Ehdinpä vielä kuorimisen aikana puutarhaankin kuskaamaan aiemmin aamupäivällä haravoimiani roskia.

Marmeloita vihreässä maljassa.

Täytyy vielä kertoa yksi ilonaihe lisää. Heinäkuun lopussa alkanut viikunakausi vain jatkuu, tosin nyt vain muutaman hedelmän päivävauhtia, mutta maistiaisia olemme vieläkin saaneet puusta käsin.