Kasvun ihmettä

Portugalissa kaikki kasvaa nopeasti. Sen olen puutarhanhoitajan roolissani nähnyt ja kokenut. Aamupäivien tunnit hevosten ruokkimisen jälkeen liikun kärryineni, haravoineni, rikkaruohorautoineni ja saksineni tontilla, joskus muurien ulkopuolellakin, jossa on erilaisia läjitysalueita. Viikolla sateet ovat kiihdyttäneet kasvun käsittämättömiin mittaisuhteisiin. Jos istuu paikalleen, voi melkein silmin nähdä ja korvin kuulla, miten kasvit työntyvät mullasta aurinkoon.

Tällä hetkellä puutarhassa on monia kasveja, jotka kukkivat. Sellaisia ovat mm. Enkelinkello eli Torvipasuuna, Kierto eli Päivänsini ja Kiinanruusu. Torvipasuuna on avannut kukkansa lehdettömiin oksiin. Kukat ovat noin 15 senttisiä, vaaleanpunaisia, torvimaisia "keijukaisen hattuja", jotka riippuvat oksista alassuin. Kukinta on ohi niin nopeasti, että joskus se jää huomaamatta. Kyseinen puu kasvaa vierastalon takapihalla. Se on myrkyllinen ja sitä on käytetty tuholaisten torjuntaan.

Enkelipasuuna on kaunis, mutta vaarallinen pensas. Kuvassa näkyy myös ympäristön kaktusvoittoista muurinviertä.

Päivänsini on tuttu ja kotoinen, mutta kasvaa täällä jopa lii-
ankin runsaasti.  

Päivänsini on runsaskasvuinen köynnös, jossa on runsaasti nuppuvaiheessa aniliininpunaisia, auenneina preussinsinisiä kukkia. Köynnöksellä on taipumus tarttua ihan mihin vain se yltää ja verhota isäntäkasvi melkein tukehtumiseen saakka. Jotkut vihaavat sitä, koska sillä on paha taipumus tunkea kasvustonsa juuri sinne, minne se olisi vähiten tervetullut, ja sitkeäkin se on. Minä muistan Päivänsinen jo lapsuudesta. Meillä pohjoisessa se kasvoi ruukussa, kukki runsaasti ja kiertyi bambuiseen ristikkoon kukkatelineen takana.

Aivan asuntoni takaoven edessä kukkii aniliinipunainen kiinanruusupensas ison männyn juurella. Se onkin seuraavan viikon projektini, sillä pensas ryöppyää jo hieman liiankin laajalle alueelle. Leikkaaminen tekee pahaa, mutta ei auta. Sitä paitsi olen huomannut, että lähes kasville kuin kasville leikkaaminen tekee todella hyvää.

Suomen, ja etenkin Napapiirin tuntumassa kasvu on hidasta. Toisin kuin täällä, yhden paikan kuntoonsaaminen tarkoittaa, että siihen paikkaan ei tarvitse aivan heti uudestaan mennä. Tosin tuntuu, että siellä pajut ja rikkaruohot kasvavat kyllä - ne, joiden ei tarvitsisi. Epäilen, että jo nyt syksyllä "hävittämäni" pajut lykkäävät vesojaan Päiväkummun pihapiirissä. Mutta se onkin sitten ensi kevään murhe!