Bolo rei ja muuta jouluista

Nyt talo alkaa olla joulukunnossa, sitä viimeistä silausta vaille, joka tulee jouluruokien tuoksusta. Tosin jouluruokien tuoksuja ei minun kämpässäni leiju. Minä vietän jouluni toisaalla. Saattaa olla, että jouluaattona syön pizzaa taviralaisessa italialaisravintolassa. Tai pastaa! Se ei tee minua murheelliseksi, sillä jos minulta puuttuvat kaikki muut jouluun ehdottomasti kuuluvat asiat, ei sitä tunnelmaa voi lavastaa pelkästään lanttu- tai porkkanalaatikon eikä kinkun tuoksuillakaan.

Ehkä nyt kysytte, mitkä elementit kuuluvat ehdottomasti minun jouluuni. Perhe tietysti, eli se joukko, joka on minulle läheinen ja tärkeä. Kaipaan myös havumetsien tuoksua ja sitä maagista valoa, joka heijastuu lumesta. Kaipaan jouluyön retkeä hautausmaalle, pysähtymistä ja muistoja, joita erinäisillä paasilla kynttilää kohmeisin sormin sytytettäessä tulvii mieleen ihmisistä, jotka kerran kuuluivat elämäämme. Kaipaan myös joitakin joululauluja, mutta niitä voin onneksi kuunnella YouTubesta! Olen tunnelmoinut muun muassa Jouluoratoriota kuunnellen jo monta kertaa. Se on joka kerta yhtä sykähdyttävä.

Täällä Portugalissa on jouluhössötys aivan yhtä kiihkeää kuin kotimaassakin. Televisio tulvii teennäisen oloisia jouluohjelmia. Ja mainoksia! Niin ärsyttäviä, että on pakko sulkea koko makkine välittömästi. Ostoskeskuksessa soivat joululaulut, jopa pihalla asti, ja hyllyt pursuavat erilaisia joulutavaroita. Ruokaa tarjotaan ostettavaksi sellaisia määriä, kuin olisi odotettavissa monen kuukauden mittainen elintarvikkeeton aika. Mukavaa television antia ovat olleet sellaiset lahjaideat, joita jokainen voi valmistaa pikkurahalla itse esimerkiksi kierrätysmateriaaleista. Lyhyissä ohjelmissa on esitelty lahjan valmistaminen alusta loppuun. Myös erilaisten kierrätysmateriaalien käyttämistä lahjojen paketoimiseen esiteltiin yhdessä ohjelmassa.

Portugalissa jouluaatto ei ole sellainen juhla kuin meillä, jossa kaikki suurin piirtein pysähtyy. Jouluaattoyönä syödään Bacalhauta, jonka pääraaka-aine on kuivattu turska. Ruoka on eräänlainen keiton ja padan välimuoto. Turskan lisäksi siihen saatetaan laittaa porkkanaa, kaalia, perunoita, tavallista- ja valkosipulia sekä kananmunia. Ruoka maustetaan neilikalla (gravinhos) ja kuminalla (cominhos). Valmiiseen ruokaan lorautetaan vähän etikkaa tai sitruunaa. Turskaa on liotettava pari päivää ennen ruoan valmistamiseen ryhtymistä, sillä kuivattu turska on hyvin suolaista.

On ihmisiä, jotka inhoavat Bacalhauta, ja toisia jotka rakastavat sitä. Minulla on siihen melko neutraali suhde. Ei se minusta mitään herkkua ole, onpahan vatsan täytettä. Rasittavaksi sen syömisen tekee portugalilainen kalankäsittely. Kalassa on aina kaikki ruodot mukana. Olin aivan järkyttynyt, kun ostin Continentin uskomattoman rikkaasta kalatiskistä ensimmäisen kerran lohta, josta aioin tehdä lohimedaljonkeja. Rouva Kalatiski otti käteensä mahtavankokoisen puukon ja pätkäisi kipakalla iskulla kokonaisesta lohesta palasen. Mukaana tulivat niin selkä- kuin muutkin ruodot.

Joulupäivä on täällä se varsinainen juhlapäivä. Silloin emännät kantavat pötyä pöytään minkä kerkiävät. Silloin kutsutaan ystävät ja sukulaiset syömään ja istutaan pöydässä herkuttelemassa pitemmän kaavan kautta.

"Keittiön" ovi on saanut perinnekankaan suojaamaan kylmältä ja "vahtikoiran", joka tukkii oven alustan ilmaraon.

Erilaisia leivonnaisia täällä on tarjolla mitä uskomattomampia. Donna Maria tarjosi minulle eilen "välipalaksi" soikeita batata- eli perunaleivoksia, Broas castelares. Leivos on silattu hunajalla. Uskomattoman hyvää! Perinteinen portugalilainen joululeivonnainen on joulupulla, Bolo rei, jossa on runsaasti kuivattuja ja/tai säilöttyjä hedelmiä. Sen virtuaalitarjoilun myötä toivotan teille, hyvät lukijani oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

Bolo rei on perinteinen portugalilainen joulupulla.