Jouluisia puuhia

Eläinmaailmassa on useita lajeja, jotka joko nukkuvat tai horrostavat talven yli. Pohjoisen ihminen kadehtii moista, sillä Pohjoisella pallonpuoliskolla talvi puristaa ihmisraukan kahden pimeän väliin ja viimeistelee vaikutuksen pakkaslukemilla. Pimeää ja pakkasia riittää Suomessa pahimmillaan monta kuukautta.

Olen joskus epäillyt syntyneeni epähuomiossa väärälle pallonpuoliskolle. Herkästi palelevaisena en ole koskaan pitänyt pakkasista ja siksi muutin parikymmentä vuotta sitten Napapiiriltä pääkaupunkiseudulle. Seitsenkuinen koeluontoinen asumiseni Portugalissa on tähän mennessä todistanut, ettei kylmää pääse karkuun. Talviöinä lämpötila saattaa täälläkin laskea pakkasen puolelle, mikä ei sinänsä vielä olisi kylmään tottuneelle mikään katastrofi. Katastrofi sen sijaan on portugalilainen rakennuskulttuuri. Täällä ei osata rakentaa lämpimiä taloja. Rakentajat eivät ymmärrä, että mikä pitää lämpimän sisällä, pitää sen myös ulkona.

Eräänä viileänä, mutta aurinkoisena päivänä huomasin ulkoportaallani pienen-pienen gekon. Se oli vain kolme-neljä senttiä pitkä. Se oli hurmaava! Täydellinen paketti, kolmion muotoinen pää, häntä ja kaikki viisi varvasta jokaisessa neljässä jalassa. Ihastelin sitä rähmälläni portaalla. Se oli vähän kohmeessa, sillä se vain hypähti, kun tökkäsin sitä sormellani. Gekot horrostavat talvella, mutta saattavat auringon lämmittäessä tulla esille. Tuo baby-gekko oli ilmeisesti karkuteillä. Aika pian se hävisi portaalta, liekö äiti hakenut poikasen pesän turvaan.

Tämä gekko on aikuinen ja sen tavoitin kesällä kiipeilemässä väliseinään sijoitetun ikkunan karmilla.

Täällä yleisin gekkolaji on Osga (Tarentola Mauritanica). Se lisääntyy pääasiassa kaksi kertaa vuodessa, maalis-huhtikuussa ja kesä-heinäkuussa. Se munii kaksi munaa kerrallaan. Portugalin gekot ovat täysi-ikäisinä 10 - 15 sentin mittaisia. Niitä vilistää seinillä lämpimänä aikana. Yleensä ne pysyttelevät ulkona, mutta joskus saattaa joku yksilö "eksyä" sisätiloihinkin. Ihmiselle ne ovat harmittomia otuksia. Mitä nyt kakkivat oleskelupaikkansa, kuten pihapergolan. Jätökset muistuttavat linnun jätöksiä ja niitä on paljon. Sen huomasin pergolaa siivotessani.

Muratista tekemäni joulukranssi.

Olen viime päivinä leikannut murattiaitaa, joka uhkaa vallata nurmikon. Leikkaamisesta saatavia oksia olen hyödyntänyt punomalla niistä kransseja. Saan kompostiin muuten vietäviä oksia kierrättämällä ehkä jonkun oven koreaksi. Muratti on melko sitkeä eläjä, ja se säilyy ulkotiloissa hyvänä melko pitkään. Huomattavasti miellyttävämpi työmateriaalikin muratti on kuin kataja, josta olen kransseja punonut kotona Suomessa. Kataja on kovin piikkinen, sitä ei voi käsitellä muuten kuin käsineet kädessä eikä sitä saa pysymään koossa muuten kuin sidontalangan avulla. Pensaskataja, jota Pohjois-Suomessa kasvaa, ei ole suojeltu kuten Etelä-Suomessa kasvavat sypressimäiset puukatajat ovat.

Enää ensi viikko isännättömässä talossa. Sitten saamme vahvistusta tallin huoltamiseen. Suomesta saapuu isännän mukana koulutyttö Inka, joka haluaa koko joululomansa ajan hoitaa hevoset. Joululoman aikana talvikin taittuu ja päivät alkavat pidetä. On jännittävää seurata, millaisia muutoksia talven kääntyminen kevääksi tuo mukanaan.