Orjia ja orjuuttajia

Portugal on kunnostautunut aikanaan asiassa, josta saadut kannukset ovat vähän kyseenalaiset. Orjakaupan vielä ollessa laillista tänne on tuotu 33 000 laivallista, eli runsaat 4´650´000 orjaa. Se tarkoittaa, että Portugal on orjien käyttäjänä ennätyksen haltija.

Historiankirjoituksista selviää, että kaikki laivoissa tuodut orjat eivät tosin päätyneet orjamarkkinoille, sillä aika moni heistä onnistui karkaamaan. Jonkin tiedon mukaan karanneita olisi ollut jopa 300 000. Siitä, mihin karanneet päätyivät, historiankirjoitus ei sen sijaan kerro.

Kävelin sunnuntaina appelsiinipuurivien välissä ja näin monessa kohtaa lastauslavoja täynnä tyhjiä keräyslaatikkoja. Yhdellä tarhalla oli poiminta jo käynnissä. Pohdiskelin mielessäni, että ovatkohan poimijat portugalilaisia. Olin vuosia sitten nimittäin hirveän hämmästynyt kun kuulin, että esimerkiksi Saksassa parsaa eivät poimi saksalaiset, vaan enimmäkseen puolalaiset. Tosin vierastyöläisten käyttäminen erilaisina sesonkeina on Suomessakin tuttua. Meille lennätetään ainakin thaimaalaisia poimimaan metsä- ja suomarjoja, virolaisia mansikanpoimintaan ja kiinalaisia kivitöihin.

Joulukuussakin voi nähdä kukkia ja appelsiineja samassa puussa. Kuva sunnuntaiselta kävelyretkeltäni. Varsinaisesti appelsiinipuut kukkivat maaliskuussa.

Kyse on jonkinlaisesta riistämisestä. Vierastyöläiset tekevät lähes aina töitä, joihin valtaväestö ei enää viitsi ryhtyä joko työn alempiarvoisuuden tai siitä saatavan ansion vähäisyyden vuoksi. Ihmisen hädänalaisuutta on helppo käyttää hyväksi. Epätoivoinen suostuu vaikka aidan vitsakseksi, jos siitä on luvassa edes jonkinlaista toivoa paremmasta.

Portugalin suuret hedelmäviljelmät eivät tule toimeen ilman sesonkityöläisten apua. Sesonkityön huono puoli on se, että sopimuksissa - jos niitä ylimalkaan tehdään - on usein puutteita, jotka kaikki polkevat työtätekevän oikeuksia -teettäjän eduksi. Työturva on olematon, jos työntekijän eläkemaksuja ei makseta, vakuutukset jäävät ottamatta ja verotkin "unohtuvat".

Kaktus on kehittänyt sydämenmuotoisen lehden. 

Algozissa oli viime maanantaina markkinat. Markkinakojuja oli paljon ja väkeäkin liikkeellä niin paljon, että parkkipaikkaa ei tahtonut löytyä. Odotin löytäväni sieltä jotain jouluista, mutta enpä löytänyt. Myönnän, että enemmän kuin joulua odotan päivien pitenemistä ja mielenkiintoista matkaa kevääseen yhdessä luonnon kanssa.