Joulumanteleita ja muita puurontäytteitä

Joulu on jo ovella, ja Casa Velhakin on koristeltu jouluvaloin. Pesin eilen kaikki saunan puolella säilytyksessä olleet kynttilälyhdyt. Kuuma vesi irroittaa tehokkaasti lyhtyihin juuttuneet kynttilänpätkät ja paraffiinikyyneleet. Nyt lyhtyjä voi sytytellä valaisemaan vielä jonkin aikaa tästäkin pimeneviä iltoja.

Loppusyksyn säät ovat olleet melko leutoja, välillä lämpötila kohosi yli muutaman asteen yli kahdenkymmenen. Ei kumma, että luonto on ollut vähän sekaisin. Eilen kävelin pitkän lenkin appelsiinilehdoissa. Appelsiinipuiden keskellä on alueita, joilla kasvaa oliivi- ja viikunapuita, ja onpa joukossa jokunen mantelipuukin. Mantelipuut kukkivat yleensä maaliskuussa, mutta eilenkin huomasin joissakin puissa muutamia kukkia.

Adventtikalenteri ja kaikki! Tunnelmaa vierastalossa. 

Manteli kuuluu ehdottomasti jouluun ja joulupuuroon. Portugalista löytyy molempia. Minulle on ollut hienoinen yllätys, että Portugali on omavarainen riisintuottaja. Mantelia taas kasvaa melkein joka paikassa. Vaikka tiedän, että portugalilaisia manteleita myydään täällä, en ole koskaan onnistunut näkemään niiden poimintaa. Teoriassa ne "kepitetään" puusta alas ja kerätään maahan levitetyn verkon päältä. Jälkikäsittely on käsityötä. Ensin pähkinästä poistetaan pehmeä, nukkainen päällinen, sitten kova kuori joko perinteiseen tapaan rautapultilla "kolkutellen" tai koneella. Vaikka kuori murrettaisiinkin koneella, on mantelin- ja kuorenmurujen poistaminen käsityötä. Joulupuuron manteliksi on siis matkaa eikä ole ihme, että hintaa kertyy.

Portugalissa tehdään kuusi vaikka rautalangasta - tai kaktuksen kukasta. Tämä valoteos on päätalon päädyssä. 

Ihmiset ovat aina olleet uteliaita tulevaisuuden suhteen. Tulevaisuutta on yritetty ennustella vaikka minkälaisista merkeistä, yksi välineistä on manteli. Jos joulupuurosta sai mantelin, tiesi nuori löytävänsä onnen, nuorikko uskoi seuraavana vuonna saavansa lapsen, joku uskoi lottovoittoon, toinen yleiseen menestykseen elämässä. Kullekin tarpeensa mukaan.

Muistan Turkissa kuulleeni paikalliselta matkaoppaalta turkkilaisesta "mantelista". Lapsen rippipäivänä on tapana kutsua koko suku juhlimaan samassa yhteydessä tapahtuvaa ympärileikkausta. Juhlassa tarjotaan riisipuuro, johon esinahka heitetään. Se, jonka lautaselta esinahka löytyy, voi olla varma kaikesta onnesta ja menestyksestä elämässään. Tulee mieleen, että mitähän se oikeasti on, se pohjalainen klimppisoppa?