Teknisiä vaikeuksia ja lähimatkailua

Pitkästä aikaa pääsin taas päivittämään blogiani. Syyt ovat tietoyhteyksissä, jotka olivat jouluna totaalisesti sanoutuneet irti tästä pihapiiristä. Kun palasin joulumatkaltani Tavirasta, emäntä oli hankkimassa uutta nettiyhteyttä. Yhteyttä testatessamme se toimi emännän laitteella myös vierastalossa, ja minunkin laitteella seuraavan päivän aamuna. Sitten lähdin kävelylle ja laitoin koneen kiinni. Kun tulin takaisin, yhteys ei enää toiminutkaan. Sen koommin en ole saanut yhteyttä vierastalosta, vaan olen joutunut perustamaan toimistoni päätalon ruokasaliin. Se on hieman hankalaa, sillä mm. blogin kirjoittaminen vaatii pitkää hiontaa ja yön yli nukkumista. Näillä on kuitenkin mentävä niin kauan kunnes selviää, mitä näytölle tiuhaan ilmestyvä ilmoitus "Runtime Error" tarkoittaa, ja osaanko tehdä sille mitään. Nyt se ei vaadi kuin muutaman minuutin jälkeen tulevien ilmoitusten poistamista punapohjaisesta "ruksista".

Rio Gilao virtaa Taviran kaupungin läpi. Tässä joki tyynenä vuoden 2014 joulupäivän iltapäivänä. 

Tavira, jossa vietin yksinäisen jouluni, on roomalaisten 1200-luvulla perustama kaupunki. Se on rakennettu kukkuloille, joiden lomassa virtaa Rio Gilao. Joen varrelle on syntynyt kokonainen kahvilakaupunginosa ja kun säätkin suosivat, oli niissä mukava istuskella ja nauttia kahviloiden antimista. Kävelin paljon, mutta anti jäi museoiden ja näyttelyjen joululomien vuoksi pelkkien näköaistien varaan. Pidin paikasta kovasti, etenkin sen vanhoista osista. Tosin sielläkin oli päästetty valloilleen betoni- ja teräsrakentajat, jotka olivatkin paikoin saaneet aikaan hirvittävää jälkeä, lähes slummimaisia asuinalueita.

Vanha roomalainen silta, Ponte Romana vuodelta 1502 johti muiden, modernimpien siltojen lailla joen yli. Se oli kokonaan pyhitetty jalankululle. Kukkulalla, lähellä toinen toistaan vanhempia kirkkoja, oli linnoituksen rauniot 1100-luvulta. Raunioiden sisäosiin oli rakennettu arboretum, jossa sai opastetusti tutustua paikallisiin kasveihin. Linnoituksen muureille pääsi kävelemään. Portaat, jotka johtivat tasolta toiselle olivat kapeat eivätkä houkutelleet ainakaan minua kiipeämään korkeammalle. Missään ei ollut kaiteita tai varoituksia suomalaiseen tapaan. Yhdessä kulmassa olevasta tornintyngästä näki moneen suuntaan pitkälle kaupungin yli.

Rio Gilao on niin lähellä merta, että vuoroveden vaihtelut vaikuttivat melkoisesti veden korkeuteen. Laskuveden aikana joen pohjaa tonkimaan ilmaantuivat simpukankerääjät. He kahlasivat vedessä pitkissä kahluusaappaissan, yksi rohkea jopa paljain säärin, ja kääntelivät kiviä etsien saalista. Sitä näytti tulevan kohtalaisella vauhdilla. Astiat, joihin he saaliin keräsivät, näyttivät täyttyvän nopeasti.

Toiveeni, jonka olin hiljaisesti lausunut hotellihuoneen varustelusta, toteutui. Huoneeseen kuuluvassa kylpyhuoneessa oli sekä amme että infrapunalämmitin, joka alkoi lähes heti kytkemisen jälkeen lämmittää kylpyhuonetta. Nautin joka päivä lämpimästä kylvystä. Vaikka hotelli muuten oli melko kauhistuttavan näköinen laitos, joka korkealla mäellä hallitsi näköalaa, olin tyytyväinen majapaikkaani ja sen tarjoamiin palveluihin.

Seimirakennelman osa, joka kuvasi Jeesuksen syntymää ja häntä kumartamaan tulleita Itämaan tietäjiä. 

Taviran Bombeiroksella eli palokunnalla, jonne eksyin joulupäivän iltana sinne vyöryvän ihmisvirran imussa, oli rakennettu jouluseimi. Se ei ollut mikään perinteinen seimi, vaan palo- ja sairasautojen halliin oli rakennettu noin 6 x 12 metrin kokoiselle alueelle koko Betlehemin kylä monine tapahtumineen, joista Jeesuksen syntymä paimenineen ja tietäjineen oli yksi. Kylässä oli sepän paja, erilaisten eläinten suojia ja hoitajia, kalastajia, vesijärjestelmiä ym., ym. Parasta minusta oli kuitenkin seimeä katsomaan tulevien lasten silmien näkeminen. Ne loistivat ilosta heidän osoitellessaan vanhemmilleen ja isovanhemmilleen kylän tapahtumia ja hahmoja.

Uudenvuoden vietin Farossa, jonne ystäväni saapui myöhäisellä lennolla juuri sopivasti ennen ilotulituksia, joita seurasimme hotellin kattoterassilta. Oli hienoa ja erikoista skoolata vuoden vaihdetta eri kansallisuuksiin kuuluvien hotellivieraitten kanssa ja toivoa, että maailmassa olisi kaikki hyvin sekä ihmisten että valtioiden välillä vuonna 2015. Valitettavasti jo nyt, muutama päivä vuoden vaihteesta, olemme saaneet kuulla ikäviä uutisia Pariisista, jossa terroristit pitävät ihmisiä pelon vallassa.

Faron vanhan kaupungin muurilla Uuden vuoden päivänä. 

Ystäväni kanssa pääsin jälleen tutustumaan uudesta näkökulmasta vanhoihin tuttuihin, mutta myös uusiin algarvelaisiin kaupunkeihin. Käväisimme Pérassa, jossa en ollut vielä käynyt. Tutustuimme sen rantabulevardiin, näimme lainelautailijoiden lähtevän aaltoihin ja istahdimme syömään lounasta pienen kahvilan terassille. Péra on pieni turistikaupunki, jonka upeilla hiekkarannoilla käy aivan varmasti kuhina lomasesonkina.

Samana päivänä osallistuimme hieman pohjoisemmassa, Padernessa Keskiaikaisiin markkinoihin. Siellä koin melkein heti portista sisään päästyämme hirvittävän järkytyksen. Isokokoinen pyöveli (suomeksi Algoz!) asiaankuuluvine vermeineen hyökkäsi kimppuuni kovasti karjahtaen. Käsittely ei onneksi jatkunut pyövelille tavanomaiseen tapaan. Hän silitti hellästi tukkaani. Sydämeni läpätti silti pitkän aikaa sen jälkeen kuin lampaan saparo. Ehkä juuri tuon tapauksen vuoksi unohdin ottaa ensimmäistäkään valokuvaa markkinoilta, vaikka kaikki mitä siellä oli, olisi sen hyvinkin ansainnut. Padernen väki oli nähnyt kovasti vaivaa markkinoiden eteen. He olivat valmistaneet kaikille markkinoilla esiintyville keskiaikaiset puvut ja joka puolella tarjottiin vanhojen reseptien mukaisia pöydän antimia. Kesken kaiken markkinaväki teki tilaa kulkueelle, jossa soivat perinteikkäät soittimet. Väkeä oli tullut markkinoille varmaan pitkältä lähiympäristöstä, sillä oli todella vaikea löytää parkkipaikkaa, eikä sellaista aivan läheltä löytynytkään.

Yhtenä päivänä kävimme junalla Silvesissä, jossa olen käynyt jo kaksi kertaa aiemmin. Kolmaskin kerta oli yhtä miellyttävä ja löysin ystäväni kanssa kaupungista aivan uusia puolia. Vanhan linnoituksen jätimme vain ulkopuolisen näkemisen varaan, sillä edellisestä kerrasta minulle jäi hieman huono kuva koko paikasta. Valtavalle linnanpihalle oli nimittäin rakennettu täysin moderni, iso ravintola. Kyllä ei Suomen Museovirasto moista hyväksyisi! Muuten kaupunki on viehättävä kaikkine keskustassa olevine taloraunioineen ja piippujen ja katonröppänöiden päällä asustelevine haikaroineen. Osuimme siellä mainioon kala- ja äyriäisravintolaan, jossa saimme pureskelun lomassa seurata kun tarjoilijat "koukkusivat" isosta akvaariosta asiakkaille hummereita.

Katu Silvesissä. Hieman kuvassa näkyvän mutkan jälkeen sijaitsi ravintola, jossa söimme hyvää, merellistä ruokaa. 

 Appelsiiniterapiaksi nimeämämme ystäväni vierailu sisälsi niin paljon kaikenlaisia tapahtumia, että totesimme sen olleen meille molemmille tarpeeseen. Jalkahoitoa Portimaossa, elävää musiikkia viihtyisässä ympäristössä, tutustumista Algoziin ja pitkiä kävelyitä appelsiinilehdoissa. Vaikka yökylmät ovat viime aikoina hieman häirinneet täkäläistä elämää, on aurinko jaksanut paistaa ja lämmittää keskitalven päivät mukavan lämpimiksi. Tästä sitä taas mennään kevättä kohti! Tänään saimme jo esimakua säiden lämpenemisestä. Yölläkään mittari ei ollut laskenut kymmenen asteen alapuolelle ja päivälämpötila oli parhaimmillaan lähes 22 astetta. Ei paha, vai mitä!