Tammihelteitä ja välitilinpäätös

Tammikuu on jo puolessavälissä. Samalla on tullut matkani välitilinpäätöksen aika. Mieleni olisi ehkä otollisempi kauniille kuvaukselle Portugalista, jos yhteydet olisivat kunnossa, mutta koska Internet-yhteys kämpiltäni ei toimi edelleenkään, olen vähän kallella kypärin. Kirjoittaminen päätalon kylmässä ruokasalissa saa verenpaineeni kohoamaan aina kun asian muistan. Ja sehän tapahtuu viimeistään silloin, kun lähden kämpiltäni varustautuneena untuvaliiviin, säärystimiin, villasukkiin ja shaaliin. Melkein hävettää kävellä pihan poikki sellaisissa vermeissä kun ulkona on sentään lämmintä yli kaksikymmentä astetta.

Ilmat ovat todellakin suosineet vuoden vaihteessa kaikkinaisia ulkona tehtäviä harrasteita. Vaikka yölämpötilat ovatkin välillä olleet niinkin pieniä kuin neljä plusastetta, ei auringon noustua tarvitse kauan odottaa, kun lämpötila alkaa kohota. Sadetta täällä on saatu viimeksi kaksi viikkoa ennen joulua. Silloin satoi yhden lauantaiaamupäivän. Maa suorastaan janoaa vettä, ja erään ennustuksen mukaan sitä olisikin luvassa 18. päivänä. Saa nähdä!

Kävin kuin kävinkin kampaajalla. Mielenmuutoksen sai aikaan täällä käymässä ollut ystäväni Suomesta. Hän totesi kauniisti ulkoisen habitukseni hieman rapistuneen. Se riitti minulle! Onneksi sain ajan oikein Ranskassa, Lyonsissa opiskelleelle ja työskennelleelle kampaajalle Algozissa. Yhteistä kieltä meillä ei oikein ollut, mutta jotain sentään saimme englannin kielellä selvitetyksi. Hän osasi portugeesea ja ranskaa, minä en kumpaakaan. Molempien englanninkieli oli yhtä kehnoa, mutta sillä saimme kuitenkin tärkeimmät asiat selvitetyksi. Hän kertoi, että palasi vuosien oleskelun jälkeen Portugaliin, koska hän ei ollut koskaan oikein kotiutunut Ranskaan. Hän kertoi myös, että hänen vanhempansa ja sisarensa asuvat täällä, ja hän halusi palata heidän lähelleen. Erittäin ammattitaitoinen kampaaja hän oli, sen voin todistaa.

Kuluneella viikolla olen taas nähnyt ihmeen, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Peikonlehti kukkii! Sitäpaitsi se kasvaa ulkona, vierastalon seinustalla eikä purkissa sisätiloissa. Kuulin myös, että kukasta muodostuu hedelmä, jota voi syödä. Mikään herkku se ei ainakaan kertojan mielestä kuitenkaan ole. Hän oli saanut maistaa sellaista Mallorcalla.

Peikonlehden kukka ja hedelmiä. 

Viime lauantaina seurasin, kun romanialainen renki hoiti Leon (hevonen) kavioita. Työvälineinä olivat puukko, koverrin ja isokokoinen viila. Kavioidenhoitajan työasento on äärimmäisen hankala. Hän kyyköttää puolikyykyssä hevosen taaksepäin taivutettu jalka toisen polvensa päällä. Pienikin hevosen liikahdus saa tasapainon häiriintymään. Työn tekeminen kestää kavioiden kunnosta riippuen pro kavio arviolta 15-30 minuuttiin. Viilaamisen ja höyläämisen jälkeen kaviot rasvataan ja käsitellään desinfioivalla aineella.

Leon kavioita hoidetaan. Ergonomiasta ei ole tietoakaan. 

Jos on kavioiden hoitajan ruumis rasittunut hoitosession jälkeen, niin on minunkin tällä hetkellä. Olen nimittäin haravoinut terävällä rautaharavalla isolta niityltä Nuokkukäenkaalta, jonka leikkaaminen koneella on epäonnistunut. Nuokkukäenkaali on hankala käsiteltävä. Sen varret takertuvat koneen teriin ja tukkivat koneen, ja lisäksi kasvi lakoontuu helposti. Niinpä niityn jälkikäsittelyyn ei ole oikein muuta keinoa kuin lihastyö. Eräs k.o. talkootöissä täällä ollut suomalaismies teki hyvän keksinnön. Hän keksi teroittaa rautaharavan piikit. Kun haravalla tempaisee riuskasti, irtoaa tuo rikkaruoho isoina telkkuina. Usein työn joutuu kylläkin tekemään kahteen kertaan, sekä myötä- että vastapäivään. Työn jäljet tuntee ruumiissaan kipuna kiivaana.

Tällä hetkellä tuntee jo aivan selvästi kevään lähestyvän. Takapakkeja aina tulee, mutta niihin on pakko sopeutua sitten, kun sellainen eteen tulee. Valoisuus on jo lisääntynyt niin, että aamulla hevosia ruokkiessani en enää tarvitse keinovaloa. Myös illasta on pitempään valoisaa. Isännän joululahja, mantelipuun oksa, kukkii jo maljakossa sisällä, mutta aivan pian manteli alkaa kukkia myös luonnossa.

Tässä teille lukijalahja, olkaa hyvät! Puullinen sitruunoita auringossa, C-vitamiinipommi talven keskelle!