"Tikun nokassa"

Kun tänä aamuna astuin ovestani ulos, tarttui tuuli takkiin ja tukkaan, riepoitteli kylmästi ja voimalla. Totesin tuulen olevan taas pohjoisessa. Kun vettäkin saatiin noin viikko sitten öisin oikein kohinalla, on luonnossa nyt melkoisen kosteaa. Päivisin aurinko lämmittää jo mukavasti, tänäänkin on lämmintä ollut yli 22 astetta. Kasvun kohinan voisi melkein kuulla, jos keskittyisi kuuntelemaan.

Vaikka tuuli onkin ollut kolea, mantelipuut ovat alkaneet kukkia. Paikallisten mukaan hieman normaalia myöhemmässä. Kalla, tasetit, liljat, muutamat kaktukset ja pensaat ovat kukassa. Iso rahapuukin päätalon ulko-oven vieressä olevassa ruukussa kukkii. Minulle sekin on uusi ilmiö. Ruusut työntävät koko ajan uusia nuppuja. Kaikki nuput eivät kuitenkaan näytä aukeavan. Tänään huomasin yhden ison nupun saaneen kylmää. Sen kohtalona on kuivua aukeamatta.

Mantelipuu kukkii. 

Sen sijaan Nuokkukäenkaali ei ole paleltunut, vaikka niin minulle yritettiin vakuuttaa. Se rehottaa keltaisessa kukassa niin kuin rikkaruoho vain voi, kaikkialla missä sitä ei häiritä. Se on kasvuympäristössään niin itsetietoinen, että tukahduttaa kaiken muun kasvuston ja imee voiman maasta ja muilta kasveilta.

Kevät se on haikaroittenkin rinnassa. Kuva on Silvesistä. 

Viime lauantai-iltana olimme naisjoukolla lähdössä espanjalaisen musiikin konserttiin Louléen. Seisoskelin pihalla tähtiä laskemassa ja odottelemassa toisia lähtijöitä. Hämmästyin; kaskaat pitivät meteliä vain seitsemän plusasteen säässä! Olen luullut, että myös kaskaat talvehtivat, mutta jälleen kerran huomasin erehtyneeni. Siitäpä tuli mieleeni portugalilaisen kirjailijan, José Saramagon toteamus kaskaista; "Kaskaat eivät osaa laulaa, mutta ne keksivät itselleen äänen." Vaikka yleisesti puhutaan kaskaiden laulusta, niiden tuottama ääni ei tule kurkusta. Sirittävä ääni tulee niiden selässä olevista ns. tymbaalielimistä, joita ne hinkkaavat toisiaan vasten.

Olen pitkästä aikaa yhteydessä ulkomaailmaan häiriöttä, eli se onnistuu nyt "tikun nokassa". Käytin konettani isännän ystävällisellä myötävaikutuksella Portimaossa, Continentin (vrt. Supermarket Suomessa!) kellarissa sijaitsevalla klinikalla. Ihmemies pisti koneen toimimaan - en kyllä tiedä, miten - ja vielä ilmaiseksi! Lupasipa hän vielä asentaa siihen nettitikunkin, jos sellaisen hankkisin. Niinpä kävimme saman tien Vodafonen liikkeessä, ostin tikun ja kuukauden käyttöaikaa. Helmikuussa on jälleen käytävä ostamassa vähän toistakymppiä maksava käyttölupa kuukaudeksi. Se on pieni haitta siihen nähden, että yhteys toimii, ja voin kirjoittaa viestejä ja blogiani kämpässäni. Lupaan tästä lähtien lisätä taas tietosisältöäkin blogeihini. Palataan!