Matkustin tammikuun viimeisenä torstaina ystäväni kanssa jälleen Portimaoon, josta on tulossa Algarven kaupungeista paikka, jossa olen useimmin käynyt. Tarkoituksemme oli tutkia yhdessä kaupungin vanhaa osaa, joka on yksinäisillä käynneilläni jäänyt vähän huonolle tutustumiselle. Niin teimmekin. Eksyilimme epämääräisen ja epätäydellisen kartan kanssa pitkin kaupungin kapeita kujia, etsimme katujen nimiä vanhojen ja vielä vanhempien talojen seinistä - emmekä löytäneet. Näimme pari kirkkoa sisältä, ihmettelimme niiden runsaita kultauksia ja pohdimme hetken kirkkojen rakentamisen aikaisia varallisuussuhteita. Epäilimme, että kultaukset oli nyhdetty ylläpitämällä köyhän kansan pelkoja "kuumaan paikkaan" joutumisesta. Kävimme myös ihastelemassa komeaa rantabulevardia ja näimme Pariisin Eiffeltornin suunnittelijan, itsensä insinööri Eiffelin suunnitteleman sillan. Sehän on melkein kuin olisi käynyt Pariisissa!
Fado-perinteen innoittama seinämaalaus Portimaossa. |
En ole missään tavannut niin huonoa katujen merkitsemistä - enkä sen puoleen muutakaan opastamista, kuin Portugalissa. Ihmettelen, kuinka täällä kukaan koskaan löytää osoitteen, johon on menossa. Toinen merkillinen asia on, miten kukaan osaa jäädä junasta sillä asemalla, johon on menossa. Junissa ei ole kuulutuksia ja asemat on merkitty niin huonosti, että nimiä on melkein mahdoton nähdä pimeässä. En onnistunut minäkään kun torstaina matkustin Portimaosta Louléen. Huiskutin junasta vastaantulijoilleni, jotka jäivät seisomaan asemalaiturille. Onneksi seuraava pysäkki ei ollut kaukana, vain muutaman minuutin päässä, Almancilissa, jonka laiturilta vastaanottajani poimivat minut hetkeä myöhemmin.
Loulén vanha ja uusi kirkko samassa kuvassa. Vanha kirkko etualalla toimii nykyään näyttelytilana. |
Eräs asia Portugalin elinkeinorakenteessa ihmetyttää, jopa niin että ajattelen, voiko annettu tieto edes pitää paikkansa. Nimittäin maatalouden ilmoitetaan edustavan vain 2,6 prosenttia. Kun katselee esimerkiksi Algarven alueella sijaitsevia, valtavia hedelmätarhoja, kerrottu prosenttiluku tuntuu erikoiselta. Toisaalta on muistettava, että Salazarin vakauden ja turvallisuuden valtakaudella, joka kesti kaikkiaan 50 vuotta, mitään asiaa Portugalissa ei kehitetty. Niinpä 70-luvulla, kun Soaresin valta viimein murrettiin, alettiin taloudessa lähes siitä, mihin hänen valtaantultuaan oli jääty. Maatalouden tuottavuus on edelleen erittäin huono.
Pitkän pysähtyneisyyden ajan umpeenkurominen ei käy hetkessä. Tekninen ja taloudellinen kehitys maailmassa on 1900-luvulla ollut ehkä nopeampaa kuin koskaan. Siitä kelkasta pois jääneen Portugalin olisi pitänyt kyetä ajan virrassa mukana pysyäkseen loikata useammankin vaiheen yli. Matkailijoiden rynniminen Portugaliin on yllättänyt yhä perustuotannossa elävän portugalilaisen vaatimuksillaan. Matkailun vaatimuksiin ei mielestäni ymmärretä vastata siten, kuin nykyaikainen matkailija haluaisi. Matkailun kehittäminen nykyvaatimuksien mukaisesti parantaisi nopeasti köyhän maan taloutta. Tällä hetkellä sitä sen sijaan rasittavat lisäksi mm. maan omaan lentoyhtiöön, TAP:iin kohdistuva spekulointi. Lomaansa suunnitteleva ihminen ei halua turhaan viettää aikaansa lentoyhtiön sivuilla eikä lentokentillä, vaan valitsee helposti toisen vaihtoehdon.
Näkymä Loulén vanhasta kaupungista. Näkymä pistää mielikuvituksen alkuperäisten asukkaiden elämästä liikkeelle. |
Matkakuumetta pukkaa. Vaan harmillisen arvokkaita ovat lennot ja matka-ajatkin pitkiä. Niitä ihmetellessä ihailen noita sinun ihastuttavia kuvia ja kommentteja. Ja pikkuisen on päivä täälläkin pidennyt.
VastaaPoista