Sisäolentona

Kun päivä porottaa parhaimmillaan - tai pahimmillaan - miten asian ottaa, on mukava tulla viileään kämppään, laittaa villasukat jalkaan ja valmistaa kupillinen lehmuksenkukkateetä. Joskus otan makeat päiväunet lämpimän huovan mutkassa, toisinaan luen kirjaa, jonka olen löytänyt Kaijan isosta kirjastosta. Siellä on useita lukemattomia kirjoja, joiden parissa voin viettää vapaahetkiäni.

Yksiöni on hyvin varustettu. Keittiönurkkauksessa on kahdella keittopaikalla varustettu kaasuliesi, jääkaappi, tiskiallas ja sen alla roskien keräysastia, tiskikaappi ja keittiötuuletin. Vastapäätä, ulko-oven toisella puolella on siirrettävä astioiden ja työkalujen säilytyskärry, jonka päällä on laatoitettua pöytätilaa ja sillä leivänpaahdin. Kun vedän kärryn hieman ulospäin, saan nostetuksi tasolle kahvikeittimen, jota muuten säilytän yläpuolisella hyllyllä, jossa on mikroaaltouuni. Mikron yläpuolella on kaappi, jossa säilytän ruoka-tarvikkeitani. Olen pyrkinyt pitämään ruokavaraston melko pienenä ja kokkailuni yksinkertaisena. Jos teen jotain isompaa, minulla on lupa mennä Kaijan keittiöön.

Kylpyhuone on ehkä hieman isoteltu puhuttelumuoto tilalle, jossa on wc-pytty, sen yläpuolella kapea, koko seinän mittainen hylly, pesuallas ja sen yläpuolella lasihylly sekä suihkutila. Suihkutilan huoltaminen on suihkussa käynnin jälkeen tehtävä huolella. Seinät ja lattia pitää joka kerta vetää lastalla kuivaksi. Jos laattojen saumoihin tulee mustaa, noen näköistä kasvustoa, se on heti poistettava kloritilla. Se on hometta, joka etenkin talvikuukausina on täällä yksi pahimmista vitsauksista.

Keittiön "märkäpuoli". Kaasulieden päällä on käytännöllinen lasilevy, jota käytän alustana silloin, kun en tarvitse liettä. Lieden yläpuolella on kolmiosainen verkkohylly, jonka seinällä riippuu koukkuja. Niihin ripustan esim. leikkuulaudat. Seinällä oven pielessä on harja, jolla huiskin oven eteen kerääntyvät roskat sekä sähkölamppu, joka on joskus tarpeen hevosia hoitaessani. Oven lasi on kaksiosainen, ylempi puoli on verkkoa. Sivulla on luukku, jonka suljen yöksi. 

Huoneen viihdekeskus. Edessä senkki, jonka päällä on Tuomaksen ja Iidan koulukuvat sekä Vilman rippikuva. Nyt odotan vielä Veeran ja Valtterin koulukuvia, sillä ne eivät olleet vielä lähtiessäni valmiita. Kirjapino odottaa lukemista. Senkissä on tärkeä tila esimerkiksi laseille ja kahvikupeille sekä salaattikulholle. Lipaston päällä wc:n oven oikealla puolella on televisio, josta yritän kuunnella portugesea, mutta enimmäkseen seuraan saksalaisia uutisia.  

Etualalla sängyt, joista olen jo juolkaissut kuvan blokikirjoitteluni alkupuolella, ja vieressä yöpöytä. Kampaustila, pihanpuoleinen ovi ja mukava laiskanlinna, jossa en paljon ehdi istuksimaan. Pihanpuoleisen oven edessä on ritiläovet, joita pidän kiinni silloin, kun ulko-ovi on auki. Koirien vuoksi kytken ovet toisiinsa nupeistaan kuminauhalla. 

Vaatekaappi on samaa tyyliä kuin muutkin kalusteet. Sen takana on lämpölevy, joka kuivattaa kaapissa olevan mahdollisen kosteuden ja estää vaatteita ja kaapin takana olevaa seinää homehtumasta. Ruokapöytä ja valaisimet sekä espanjalaistyyliset tuolit ovat tärkeitä kalusteita, sillä niiden ääressä, paitsi syön, kirjoitan mm. tätä blogia.

Kierros on täysi! Keittiön "kuivapuoli" kuvassa. Pahvilaatikossa on Kaijan hankkima kosteudenpoistaja, joka tulee olemaan tärkeä väline sitten, kun sateet alkavat. 

Tällaisessa mikrotason asunnossa on vaihteeksi mukava asua. Siivottavaa ei ole paljon, ja yksinkertainen elämä pitää työmäärän sisällä vähänä. Viihdyn erinomaisesti. Portugalissa ei paljon sisällä olla, sillä säät suosivat ulkona puuhastelua. Siksi olenkin ihmeissäni, kun kävelyretkilläni en juurikaan näe ketään hienojen talojen upeilla nurmikoilla tai pihamailla. Ulkosalla näyttävät olevan vain mustalaiset ja maatyöläiset. Mutta minähän kuulun jälkimmäisiin!