keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Rikkaa ristiin

Miksihän täällä vihreiden nurmien keskellä on niin vaikea kuvitella, millaista kotimaassa nyt on. Pitää oikein muistuttaa itseään: "Hei pösilö! Tähän aikaan vuodesta kotimaassa ON lunta ja pakkasta!" Siellä lumilinko - täällä appelsiinipuurivien välissä tuhohyönteisiä ruiskuttava traktori.

Suuret hedelmäsadot eivät valmistu ilman mittavia torjuntatoimia. Luomuviljelijän on aivan mahdoton tuottaa satoa tehoviljelmien keskellä, sillä täällä toimii periaate; kaikki tai ei kukaan. Torjunta on kaikkien tehtävä, sillä jos yksi jättää viljelyksensä myrkyttämättä, se saattaa olla kaikkien tuho.

Huomattavasti viattomampaa, vaikka ei yhtä tuottavaa, on se puuhastelu, jota minä harrastan tilan puutarhassa rikkaruohorautoineni. Yritän selättää päivä päivältä ilmestyvien, uusien rikkaruohoinvaasioitten leviämistä. Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä on itsensä pettämistä uskotella itselleen, että saisin rikkaruohot kitketyksi lopullisesti, tai edes jotenkin tyydyttävälle tasolle.

Silmänkantamattomiin rikkaruohoja.
Kun sateet tulivat, alkoivat myös rikkaruohot rehottaa. Olen löytänyt joukosta niin vanhoja tuttuja kuin uusia, ennestään tuntemattomia lajeja. Nokkosia, noita jo vaarin maisemasta vanhoja tuttuja, on täälläkin, mutta vähän toisenlaisena. Ilokseni ne eivät polta läheskään siihen malliin kuin kotisuomessa.

Voikukka on nähtävästi yleismaailmallinen riesa. Sitä minäkin olen kaivanut maasta joka ainoa päivä. Niitä on kuitenkin niin paljon, että vaikka tekisin töitä pelkästään voikukan juuria ylös kaivaen, en ehtisi alkua pidemmälle ennen kuin siementen laskuvarjot jo leijuisivat ympärilläni. Torjuntaan on ainoastaan yksi keino. Jos haluaa edes vähän estää niiden leviämisen, on kukkavanat  rapsittava pois ennen kun ne alkavat siementää.

Kolmilehti muistuttaa apilaa, mutta on korkeampi ja runsaampi. Kukka on kellomainen.
Sinikka, puutarhaa aiemmin hoitanut, peloitteli minua jo hyvissä ajoin kolmilehden ilmaantumisella. Ja totisesti, se on ainakin runsaudellaan Kaikkien Rikkaruohojen Äiti. Se näyttää peittävän kaiken alleen vihreänä, pehmeänä mattona. Se alkaa parhaillaan kukkia. Minulla ei ole minkäänlaisia harhakuvitelmia siitä, että pystyisin estämään sen leviämistä. Teen vain parhaani kitkemällä.

Tämä tuntematon ohdakeheimoon kuuluva kasvi meinasi yllättää minut piha-alueen takalaidassa. Ehdinpäs kuitenkin nyhtää kaikki varret pois ennen kuin se alkoi kylvää siemeniään ympäriinsä.
Jos hyötykasvit kasvaisivat yhtä vaivattomasti ja yhtä runsaina, maailman ravintotilanne olisi aivan erinomainen. Osaavathan jotkut hyödyntää rikkaruohojakin ravinnoksi paremmin kuin toiset. Ja muitakin ravinnoksi kelpaavia lajeja. Ami kertoi eilen, että hän näki tien vieressä kiinalaisperheen muovipusseineen. He poimivat etanoita, joita täällä on melkein yhtä paljon kuin rikkaruohoja. Tien varresta pöytään!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti