Kuoresta pullonsulkijaksi

Korkin tuottaminen ei sovi niille, jotka ajattelevat repivänsä siitä elantonsa. Sen kuulimme tiistaina, 15.3. käynnillämme António Bentes´in kulttuurikeskuksessa (Algarven Costume- ja etnografinen museo), jonka yhdessä osassa esitellään korkin tuotantoa ja jatkokäsittelyä. Novagortican tehtaalla São Brás de Alportelissa tutustuimme vielä pullonkorkkien tuotantoprosessiin. Opas kertoi, että korkin tuottajaksi ryhtyvällä pitää olla sekä pitkäikäisten geenit, pitkä pinna että mielellään valmis korkkitammimetsikkö. Puun, josta korkkia voidaan kerätä, täytyy nimittäin olla vähintään 25-vuotias. Laadukasta korkkia saadaan vielä 50-vuotiaasta puusta ja tuottoa 150-vuotiaasta puusta. Korkkitammi elää vanhaksi, vanhimmat yksilöt ovat jopa 200 vuotiaita.

Korkki on yksi Portugalin johtavista vientituotteista. Sen osuus maailman korkintuotannosta on reilu 50 prosenttia. Hyvänä kakkosena tulee Espanja noin 30 prosentin osuudella. Loput, noin kaksikymmentä prosenttia, jakavat esim. Tunisia, Marokko, Ranska, Pohjois-Afrikka ja Sardinia. Yksin Portugalin Alentejon alueella kasvaa korkkitammea yli 700 000 hehtaarin alueella.

Perinteisiä korkin keräämisessä käytettäviä työkaluja.

Korkki kerätään kesällä. Talven säillä on kaarnan keräämisessä merkitystä. Silloin kun talvi on ollut suotuisa korkin keräämiselle, se on ollut sopivan kostea, ja sen ansiosta kaarna irtoaa helposti. Kovin helppoa kaarnan irroittaminen ei kuitenkaan ole. Se vaatii kerääjältä miehen voimat ja korkeuksia sietävän pään. Koska puu "riisutaan" kokonaan, vaatii työ kiipeämistä puun yläoksistoon. Oppaamme totesi sarkastisesti, että kiipeämään ei päästetä nuoria miehiä, sillä putoamisvaara on suuri. Vanhoista ei ole niin väliä.

Perinteisesti kuori irroitetaan noin metrin korkuisina laattoina kirveellä. Kirvestä käytettäessä on varottava puun runkoa, sillä jos kirves osuu runkoon, se saa haavoja, joista uusiutuva kaarna saattaa arpeutua ja tehtävän korkin laatu kärsiä. Korkkia kerätään yhdestä puusta yhdeksän vuoden väliajoin. Kaarna kasvaa puuhun kuorinnan jälkeen aina uudelleen. Se on ympäristöystävällinen, uusiutuva ja biohajoava luonnontuote, jonka käyttö on yllättävän monipuolista. Portugalilaisesta korkista valtaosa menee vientiin, ja reilusta 70 prosentista tehdään pullonkorkkeja. Pieniä korkkitehtaita on Algarven alueella noin 70. 

Korkkilevyt on nostettu kiehumasta. Ja sitten prässiin!

Korkkitehdas Novacortiga suoltaa päivässä noin miljoona pullonkorkkia. Kun kuorma saapuu tehtaalle, kuorenkappaleista tehdään noin metrin korkuinen ja levyinen pino. Pino upotetaan kiehumaan tunniksi, jolloin kaarevat kuoret puristuksessa oikenevat. Sen jälkeen kappaleet leikataan korkin korkuisiksi suikaleiksi, joista korkit porataan. Tai kuorilevystä tehdään pitkä tanko, josta leikataan paksun kolikon kokoisia "lantteja", joita käytetään korkin ilmanaukkojen sulkijana. Toisessa menetelmässä kaarnasta tehdään murskaa, josta pullonkorkki puristetaan. Murskaa käytetään myös erilaisten korkkituotteiden valmistukseen.

"Stoppareita" viinipullon korkkeihin. 

Korkki on materiaalina hyvin monipuolinen. Hyvän kosteuden-, lämmön- ja kylmäneristyskykynsä vuoksi sitä käytetään mm. rakennusteollisuudessa. Siitä tehdään lattia- ja seinäkatteita, sitä käytetään verhoilumateriaalina, kalastustarvikkeissa, pelastusliiveissä, tehdään lompakkoja, laukkuja, kenkiä, hattuja, sateensuojia sekä käytetään koruissa ja urheiluvälineissä, kuten esimerkiksi sulka- ja baseballpalloissa.

Korkinvalmistajia kohtasi jokunen vuosi vakava kriisi. TCA-yhdiste aiheutti viineihin korkkivikaa, eli muutti viinin kellarinmakuiseksi. Jotkut viininviljelijät menettivät luottamuksensa luonnonkorkkiin ja siirtyivät käyttämään synteettisiä pullonsulkijoita. Tällä hetkellä tilanne on parantunut, sillä esimerkiksi tehtaiden laaduntarkkailuun on kiinnitetty entistä parempaa huomiota. Sen ansiosta käyttöön tulee vain hyvälaatuisia korkkeja.