Eppu Normaali teki vuosia, vuosia sitten jo aikapäiviä klassikoksi luokitellun kappleen "Tahroja paperilla". Minulle kappale tulee aina mieleen kun näen graffiteja. Ihmettelen, mikä ihme äidin kullat pistää töhrimään seiniä, siltoja, junavaunuja, kallioita ja melkein mitä vain, missä maali vain suinkin pysyy. Eikö heille ole annettu tarpeeksi isoja paperiarkkeja piirtämisen tai raaputtelun himoon?
Muutama viikko sitten matkustimme junalla Portimaosta itään. Koska lähdön hetkellä oli melko hämärää, emme tulleet tarkistaneeksi joka suhteessa paikkaa, johon istuimme. Kun sitten olimme asettuneet aloillemme, huomasimme että vandaalit olivat vedelleet spraymaalilla ikkunan melkein tukkoon tageillaan. Ikkunasta ei nähnyt mitään. Jopa aseman nimen tarkistaminen siitä oli mahdotonta.
 |
Luonnon omaa "graffititaidetta" hylätyssä asumuksessa. |
En tiedä, miten Portugalin lainsäädäntö suhtautuu töhryihin, mutta Suomessa graffitien maalaaminen on laitonta. Tekijä - jos hänet nyt ylipäätään saadaan kiinni - joutuu korvaamaan ainakin tekosensa poistamisen. En ole täysin tietoinen, mitä muuta tekijäille koituu. Muistelen kuulleeni, että kulujen lisäksi tulee vähintään sakkorangaistus. Koska tekijät ovat melkein aina alaikäisiä ja varattomia, maksumiehiksi joutuvat melkein aina vanhemmat. Jos tuosta puuhastelusta jotain positiivista etsisi, niin uuden ammattiryhmän graffitien tekijät ovat saaneet synnytettyä, ja se on töhryjen poistajat. Spraymaalit tai tussit kun eivät aivan hevillä alustastaan lähde. Siinä tarvitaan melkoisen kovia aineita ja koneita.
 |
Mitähän tämäkin kuva kertoo tekijäistään? |
Koska itsekin harrastan maalaamista, en voi aivan kaikkia graffitien tekijöiden teoksia tuomita. Joskus näkee todella taidokkaita töitä, joiden viesti-, väri- ja muotokieltä voi jopa ihailla. Kyse onkin enemmän siitä, mihin niin sanottu teos on tehty.
Jossakin viranomaiset ovat järjestäneet graffitien tekijöille luvallisia paikkoja maalausalustaksi. Asuin 90-luvulla Malminkartanossa, jonka äärimmäisen ankean, kallioon koverretun asematunnelin kautta kuljin työmatkani. Nuoret "koristelivat" Helsingin nuorisotyön valvomana aseman seinille graffitimaalaukset, jotka oli tehty suunnitelmallisesti. Kuvat olivat suorastaan sarjakuvia tai kokonaisia tarinoita. Ne minäkin hyväksyin, sillä ne olivat maisemasta piilossa kallioluolassa. Näytti myös olevan niin, että toiset graffitien tekijät kunnioittivat toistensa töitä ja jättivät ne rauhaan. Niin ei joka paikassa ole. Kun yksi on tehnyt maalauksen, tulee toinen ja "parantelee" sen omilla tageillaan.
 |
Käytännöllistä graffititaidetta käytöstä poistetussa ovessa ja ikkunassa. |
Minua töhryt melkein aina ahdistavat. Muutama päivä sitten oli ilmestynyt tagi lähimaastossamme seisovan, hyödyttömäksi käyneen, vanhan tehtaanportin puhtaanvalkoiseen seinään. "Teos" ei ollut millään muotoa edes kaunis eikä taidokas. Eräänä iltana kävelimme Praia tres irmaosissa. Tähän asti sen kalliot ovat saaneet olla rauhassa graffititaiteilijoilta, mutta nyt sinnekin oli ilmaantunut suuri, värillinen tagi. Pääni melkein räjähti vihasta sen nähdessäni.
 |
Praia tres irmaosin "kalliomaalauksia". |
Kannatan sydämestäni valvonnan lisäämistä ja sanktioiden ankaroittamista syyllisten kiinnisaamiseksi. Portugalista tuskin löytyy sellaista seinänpätkää, johon eivät nuo maalarit ole jättäneet näytettä käsialastaan. Ja niitä seiniähän täällä riittää! J.Karjalainen lauloi: "Tahroja paperilla, älä siis suutu, ei siitä asiat miksikään muutu..." Niin kai se sitten on, ja siihen on minunkin tyytyminen!
Samaa mieltä graafiteista. Suurimmaksi osaksi töhryjä ja maiseman pilaamista. Rumaan betoniseinään (kuten Malminkartanon asema) voidaan ja on hyväkin tehdä jotain silmän iloa, mutta luonnon kallioiden maalaamista en ymmärrä enkä hyväksy lainkaan. Suututtaa, vaikkei asiat siitä miksikään muutu...
VastaaPoista