Matkalla mukana herra Murphy

Joskus, kun kuvittelee huolehtineensa kaikesta mahdollisesta matkavalmisteluissaan, saattaa joutua jossain vaiheessa pettymään. Unohtaminen on ehkä korkean iän mukanaan tuomaa, mutta kyllä samaa tapahtui myös silloin, kun oli yksinkertaisesti liian monta asiaa, jotka piti ennen matkalle lähtöä muistaa. 

Tällä kertaa tajuntaan jysähti juuri ennen ensimmäiseen matkakohteeseemme saapumista, että olin unohtanut kameran muistikortin tietokoneeseen. Onneksi on puhelin! Muistan kuinka puhelinta ostaessani myyjä kehui siinä olevaa kameraa. Minulle asia oli sillä hetkellä yhdentekevä, mutta nyt iloitsin siitä. Kameralla sain mukaani vähän muitakin kuin muistikuvia. 

Tyypillistä maalaismaisemaa Alentejossa. 

Retkemme kohde Alentejo on jotain aivan toista kuin mikään muu Portugalin kolkka. Alentejo on Portugalin vilja-aitta. Kumpuileva maasto, sitä täplittävät, erilaisia viljakasveja tuottavat niityt, viiniköynnösrivistöt ja oliivipuulehdot jatkuvat silmänkantamattomiin. Viljelyalueita halkovasta bussista käsin on vaikea ymmätää, että vain noin kuudennes Portugalin väestöstä saa elantonsa maataloudesta ja että maa joutuu ostamaan leipäviljansa. Ihmettelen myös, mistä maatalous saa työvoimansa, sillä Alentejon alueella viljelijöiden keski-ikä on 55-57 vuotta ja myös alhainen syntyvyys.

Siellä täällä ilmavassa ja värikylläisessä maisemassa voi nähdä isohkon talon, jonka pihapiiriin kuuluu usein tuotantosuuntaan liittyviä siiloja tai tankkeja. Naapuriin on yleensä pitkä matka. Matkaoppaamme Heli kertoi, että esimerkiksi Herdade de Sobrosan viinitila, jolla vierailimme retken toisena päivänä, kuuluu tiloihin, joiden pinta-ala on vähintään 300 hehtaaria. Nimitystä "Herdade" ei nimittäin pienempi tila saa käyttää.

Viinijuurakko pukkaa versoa Herdade de Sobrosan viinitilalla.

Oliiviöljy oli jo kreikkalaisten, roomalaisten ja foinikialaisten välillä käytävässä kaupassa tärkeä tuote. Sitä käytettiin niin ruoanvalmistuksessa kuin myös ihon- ja hiustenhoidossa. Se oli hinnoissaan, ja siksi oliivilehtoja vartioitiin viranomaisvoimin. Aikanaan, jos kaatoi oliivipuun, rapsahti kaatajalle sanktioita ja jopa maasta karkoitus. Puut ovat vanhoja, tunnetaan joitakin jopa miljoonan vuoden ikäisiä. Ne näyttävätkin ikiaikaisilta, sillä niiden runko on monesti ryhmyinen ja kietoutunut. Se johtuu siitä, että puuta istutettaessa on samaan istutuskuoppaan työnnetty varmuuden vuoksi monta tainta.

Luulisi, että oliivipuu on helppohoitoinen, mutta se on virheajattelua. Jos kasvattaja haluaa saada kunnon sadon, on puita leikattava joka seitsemäs vuosi melko rajusti ja maata puurivistöjen välissä pitää muokata. Oliivipuut alkavat tuottaa hedelmää vasta noin kuusivuotiaana. Yksi puu voi tuottaa kerralla noin tuhat kiloa oliiveja. Puu on vaatimaton kasvuperänsä suhteen. Se työntää juurensa syvälle maahan, jonka vuoksi se kestää hyvin kuivuutta ja köyhääkin maaperää.

Oliivipuulehtoa.

Oliivipuulajeja tunnetaan noin 600. Puuaines on erittäin vahvaa ja sitä käytetään esimerkiksi koristesorvauksissa. Alentejon alueella olevat oliivipuutarhat ovat yleensä pieniä, vain keskimäärin kolmen hehtaarin luokkaa, mutta Portugalissa kasvaa runsas 8,5 miljoonaa oliivipuuta, joista elantonsa saa seitsemän miljoonaa perhettä suoranaisesti ja 30 000 välillisesti. Vaikka luvut ovatkin suuria, Portugali on vasta neljänneksi suurin tuottaja. Espanja on maailman suurin oliivituotteiden tuottaja. Joka tapauksessa oliivilla on suuri taloudellinen merkitys Portugalille.

Oliivit kerätään yleensä marraskuussa. Nykyään yhä useammin kerääminen tapahtuu koneellisesti. Puun alle levitetään kangas, jolle puuta ravistamalla oliivit putoavat. Hyvä ExtraVirgin -öljy, jonka happamuusprosentti on alle 0,8 prosenttia, saadaan kylmäpuristusmenetelmällä, mutta sillä tavalla saadaan talteen vain 30 prosenttia puristettavasta massasta. Loppumassaa puristetaan edelleen kuumamenetelmällä niin, että neljännenkin kerran jälkeen hyötyä saadaan levittämällä jäännös lannoitteeksi.

Pienenä suhdelukuna voin kertoa, että Portugalilainen käyttää kolmessa päivässä saman määrän oliiviöljyä kuin Suomalainen käyttää vuodessa!

Cistus, Portugalin kansalliskukka kukki kaikkialla.

Muihin retkikohteisiin palaan seuraavassa blogissani. Siihen asti; felicidades!