Made in Portugal

Portugalin elinkeinorakenteessa on teollisuudella reilun 22:n prosentin suuruinen osuus. Vaikka työvoima täällä on halpaa, on iso osa teollisuudesta valunut halpatuotantomaihin, etupäässä Aasiaan. Portugalilaisista liikkeistä onkin hyvin vaikea löytää kotimaisia tuotteita. Olen etsinyt vaatekauppaa, jossa myytäisiin Portugalissa tehtyjä vaatteita. Olen löytänyt yhden isosta Quian ostoskeskuksesta. Kummallista, sillä vaatteet mainitaan kuitenkin yhdeksi Portugalin eniten viedyistä tuotteista.

Tiedot Portugalin talousongelmista eivät ole liioiteltuja. Maan talous on suhteessa euroon lähes samalla viivalla kuin Kreikka. Osittain talouden huono tila selittyy viime vuosituhannen alussa alkaneella ja noin 50 vuotta jatkuneella "vakauden aikakaudella". Sen hedelmiä kerätään nyt. Kun tuotantoa ei tuona aikana kehitetty muun maailman tahtiin, aikaa kiinniottoon kuluu. Asiaa ei helpota se, että juuri kun on toisesta lamasta kompuroitu jotenkuten jaloilleen, ollaankin jo syvällä seuraavassa.

Syy voi myös olla harmaassa taloudessa, johon tutkimusten mukaan uppoaa huikeat 23 prosenttia kokonaistuotannon arvosta. Ja harmaan talouden pikkuveli - tai isosisko - miten vain, on laajasti rehoittava korruptio, joka vaikeuttaa entisestään selville vesille pääsemistä. Joulun alla pisti verottaja pystyyn autoarpajaiset, joihin saivat osallistua kaikki ne yrittäjät, jotka antoivat tuotteistaan tai palveluistaan asiakkaalle kuitin. Tarina ei kerro, millaisia vaikutuksia kyseisellä kampanjalla oli.

Tyypillinen portugalilainen kuvio, joka toistuu mitä erilaisimmissa tuotteissa.

Kiina näyttää olevan Portugalin tärkeä kauppakumppani. Itsekin olen täällä melko usein törmännyt kiinalaisiin tuotteisiin. Koska ajattelin rikastaa edessä olevien luontoretkien kokemuksia, kävin katsomassa jo pitkään hankintalistalla olleita kiikareita. Myyjä avasi (pitkin hampain) lasivitriinin, jossa oli useammanlaisia ja -hintaisia kiikareita. Kysyin myyjältä, mikä niiden valmistusmaa on, vastasi myyjä; "Kiinasta!" Sanoin: "kiitos ei!" ja käännyin kannoillani.

Viime viikonloppuna satuin kysäisemään kyläilypaikassani nahkapaskaa, sillä vyöni reiät olivat jostain syystä loppuneet - vai onkohan nahka venynyt? Isäntä kertoikin iloisena ostaneensa kyseisen laitteen juuri edellisenä päivänä. Niinpä ryhdyin tekemään reikää marokkolaisesta nahkakaupasta ostamaani vyöhön. Ihmettelin, että onpa ollut tosi sitkiä kameli! Ängersin ja punnersin, mutta reikää ei vain syntynyt. Emäntä oli kattanut punnertaessani ruokapöydän, ja ajattelin että kokeilen rei´ittämistä syönnistä elpynein voimin. Niin tein, mutta reikää ei syntynyt ennen kun emäntä haki vasaran ja kopautti voimalla kahvoihin. Isäntä totesi paljon puhuvasti; "kiinalainen!"

Portugalilainen keramiikka on käsin koristeltua. Kukko on kansallinen aihe ja sitä löytää monessa muodossa. 

Olen innokas postikorttien lähettäjä, ja ostin kerran tukun kortteja eräältä turistikadulta. Vasta niitä kirjoittaessani huomasin, että kortit olivat ruotsalaisia. Kuvat olivat onneksi Portugalista eivätkä Taalainmaalta!

Eräänä päivänä ostin välttämättömän naisen ystävän, lasiviilan, jonka valmistusmaan alkuperää en tullut tarkistaneeksi. Arvaatte varmaan, mikä oli sen valmistusmaa! Ostamani viila on aivan mitääntekemätön, mutta sainpas sen mukana kunnollisen kotelon, jonka avulla saan ensi tilassa hankkimani kunnollisen viilan pysymään ehjänä laukussakin. Viilalla heitän kuikkaa! Ei ostos kallis ollut, joten ei vahinkokaan. Olin valmis maksamaan jo pelkästään kotelosta siitä pyydetyn summan.

Tämä seinäkukkaruukku on erään silvesiläisen taiteilijan tekemä. 

Yksi kömmähdys minulle vielä sattui ennen joulua kun kaikessa kiireessä ostin tunikan, jonka väri miellytti minua. Vasta eilen aloin tutkia sen tuotemerkkiä. Ja arvatkaapas mokomaa! Se on kiinalainen! Auts!