Aurinkokylpyjä valkoihoisille

Tammikuu on vierähtänyt lähes loppuun mukavampia säitä odotellessa. Aurinkoa on kyllä riittänyt, mutta tuulet ovat jälleen olleet ”kylmällä perällä” ja yölämpötilat jopa nollan tuntumassa. Säätiedotuksista ja uutisista olemme kuulleet Euroopan ylle jumittuneen korkeapaineen aiheuttaneen monessa, lämpimäksi mielletyssä maassa kylmiä säitä. Kreikassa on tullut lunta, ja Italiassa koettiin jo neljäs maanjäristys vain puolen vuoden sisällä. Maanjäristys aiheutti lumivyöryn, joka siirsi kokonaisen hotellin pois paikoiltaan ja jätti hotellissa sillä hetkellä olleet asiakkaat raunioihin. Pelastustoimia tehdään yhä, sillä olosuhteet ovat vuoristoisessa maastossa tiukkaan pakkautuneen lumen vuoksi vaikeat. Tavirassakin, Portugalin eteläosassa, ihmiset yllätti näillä rannoilla harvinainen lumisade.

Mantelipuut kukkivat viileydestä huolimatta. 

Ystävät Suomessa ovat kertoneet poikkeuksellisen korkeista lämpöasteista ja verranneet niitä - usein virheellisesti Lissabonin lukemiin, jotka eivät vastaa lähellekään Algarven säätietoja. Onhan lähes kymmenen asteen lämpötila Suomessa kieltämättä jotain erikoista tammikuussa. Olen ystävilleni sanonut, että toki me tänne Portugaliin talvipakolaisiksi lähteneet tiesimme, että täälläkin talvi on talvi, mutta se minkä voimme talviseutumme hyväksi kirkkaasti lukea, on valo. Sitä meillä ainakin on yllin – kyllin, toisin kuin pohjolan perillä.

Illan hämyä Alvorin rannassa.

Alvorin hiekkaranta on viime päiväkävelyillämme ollut lähes tyhjä. Kapulasillalla saattaa silti törmätä britteihin, jotka kiertävät rantasiltoja shortseissaan ja lyhythihaisissa puseroissaan. Yhtenä, tosi kylmänä päivänä tapasin keskustassa postissa käydessäni englantilaisen pariskunnan. Mies oli kuin safarille menossa ja naisella oli paljaissa jaloissaan sandaalit. Hänen varpaansa sinersivät kylmästä. Täytyy sanoa, että kyllä on karaistunutta kansaa nuo engelsmannit!

Portugalilainen herrasmies pukeutuu vuodenajan mukaan. 

Viime sunnuntaina pääsin ystävien mukana Festas das Chouricas -tapahtumaan Querencaan. Juhlan pitopaikka sijaitsi korkealla eteläisen vuoriston rinteellä, josta on huikean kauniit näköalat. Rinteillä kasvavat eucalyptyspuut ja mimosat taipuvat tien ylle katokseksi, ja siellä täällä näimme mantelipuita täydessä kukassa.

Makkarat käristyvät hiiligrillin ritilällä.

Portugalilaiseen tapaan makkarafestarit oli järjestetty kirkon välittömään läheisyyteen. Täällä festareihin liittyy lähes aina messu ja usein myös kulkue, jossa kannetaan Fatiman patsasta kukin koristellulla alustalla pappien, kuoripoikien ja seurakuntalaisten seuratessa kulkueena. Kirkonmäelle oli pystytetty erinäinen määrä kuumana savuavia hiiligrillejä, joiden ritilöillä kärisi eri tavoin maustettuja makkaroita. Makkaroiden kanssa tarjottiin maalaisleipää. Toki paikalle oli tullut myös muita elintarvikkeiden valmistajia, ja jonkin verran korujen, hattujen ja viittojen tekijöitä myymään tuotteitaan. Näytti siltä, että paikalla oli koko kylän väki ja myös meitä vieraspaikkakuntalaisia, muun muassa suomalaisia. Kauppa kävi ja tunnelmaa riitti. Oli hienoa olla mukana.

Lupaus uudesta keväästä ja kesästä on saatu, ja sen myötä tiedetään elämän rantahietikoilla ja -kuppiloissa jälleen vilkastuvan. Nyt odotellaan Mimosapuiden kukkimista. Silmut, joita tarkkailen päivittäisillä kävelyretkillä, paisuvat paisumistaan. Olisi hienoa päästä esittelemään Minosapuiden keltaisten kukkien meri vieraille, joita odotamme jo innolla.  

Vuosi vanha vaipui hautaan...

Hyvää uuden vuoden jatkoa kaikille lukijoille! Toivottavasti tästä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuodesta tulee meille kaikille antoisa! Viime vuosi oli etenkin maailman tilanteen vuoksi monella tapaa raskas ja aiheutti globaalistikin paljon tuskaa ja pettymyksiä. Ihmiskunta ei näy viisastuvan. Kansojen välisissä suhteissa vaikuttavat voimakkaasti niin uskonto kuin politiikkakin ja vanhat valta- ja omistussuhteet eivät muutu miksikään. Niistä pidetään kiinni vaikka henki menisi.

Naisten kirkon kellot Sagresissa. Naiset kokoontuivat kirkkoon rukoilemaan kun miehet lähtivät myrskyävälle merelle.

Tappioitta emme mekään selvinneet viime vuodesta. Niitä tuli niin ystävä- kuin perhepiirissäkin. Täytyy vain toivoa, että meille annetaan taitoa käsitellä niitä kaikella sillä viisaudella, jota vaikeiden asioiden käsittelemisessä ja ymmrtämisessä tarvitaan. Suru lievenee vähitellen ja jäljelle jäävät muistot, jotka ovat kertyneet elämässä lopullisesti lähteneiden kanssa. Onneksi vuoden varrelle mahtui myös monia muistorikkaita juhlia, häitä, syntymäpäiviä ja lämpimiä yhdessäolon hetkiä rakkaiden ystävien kanssa. Ne antavat tarvittavaa voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Hehkusoihtuliljat alkavat kukkia.

Kun lokakuun lopulla tulimme tänne, ottivat säiden haltijat meidät lempeästi vastaan. Ehdimme nauttia jopa muutamista helteisistä päivistä. Luonto oli kärsinyt pitkään kuivuudesta, joten marraskuiset sateet tulivat todella janoisen luonnon tarpeeseen. Eilen näimme jo ensimmäiset kukat mantelipuissa ja Nuokkukäenkaali kukkii keltaisena kaikkialla siellä, missä rikkaruohot ovat vallanneet tilansa. Lähes joka päivä bongaamme uusia merkkejä heräävästä elämästä luonnossa. Sieltä se kevät tulee!

Kevään iloja Bussacon palatsihotellin seinällä (Luso) sisäänkäyntipylväikön isokokoisessa keramiikkataulussa. 

Talvi on talvi täällä Portugalissakin. Silloin enimmäkseen tuulee idästä tai pohjoisesta ja yöt ovat hyvin viileitä, alle 10 plus-asteen. Rochan rantabulevardi on lähes tyhjä. Voi olla, että pitkällä kadulla ei näy ketään muita kuin kojujensa ulkopuolella asiakkaita odottavia kauppiaita. Jopa kotimaansa olosuhteissa karaistuneet englantilaiset shortseissaan ja hiattomissa puseroissaan ovat vetäytyneet huoneisiinsa. Vuodenvaihteen lyhyt juhlasesonki, jolloin etenkin pohjois-espanjalaiset tungeksivat Rochalla, on äkkiä ohi. Sitten vietetään tammikuuta hiljaiselossa kunnes helmikuussa liikenne alkaa pikkuhiljaa lisääntyä maaliskuuhun. Silloin eletään jo melkein kevättä.

"Lukeminen kannattaa aina."

Mekin pysyttelemme päivittäisiä kävelyretkiämme lukuunottamatta sisätiloissa ja uppoudumme kirjoihimme. Onneksi ovat ystävät, jotka käyvät meitä tervehtimässä Suomesta toivetuliaisinaan kirjat! Ja onneksi on Algarven Suomi-seuran kirjasto! Kirjaston jatkuvasti kasvavasta valikoimasta löytyy aina jotain, jota ei ole vielä tullut luetuksi. Jonkun ystävämme suositus siirtyä tablettiin ladattuihin kirjoihin ei ole ainakaan vielä innostanut. Kirja, joka on painettu paperille, tuntuu mukavalta kädessä, se on kuin uskollinen ystävä, jonka läsnäoloon voi aina luottaa. Voin sydämestäni yhtyä Jörn Donnerin lausumaan: "Lukeminen kannattaa aina!"