Kastanjoita ja villisikaa

Jo lähes syksyiseksi perinteeksi on muodostunut Algarve-Suomi -seuran Monchiquen vuoristoon järjestämä kastanjaretki, jonka suosio on niin suurta, että aina jää iso joukko Matti-Myöhäisiä pois "kärryiltä" kun eivät ilmoittaudu ajoissa. En tiedä, kuinka monta kertaa retki on järjestetty, mutta minulla on ollut mahdollisuus osallistua siihen kaksi kertaa, joista tämänsyksyiseen osallistuin. Viime syksynä olin kaukana maaseudulla töiden ääressä, joten en voinut lähteä mukaan hienolle matkalle.

Monchiquen tammen terhoja.

Pienen bussiyhtiössä tapahtuneen väärinkäsityksen vuoksi pääsimme matkaan Praia da Rochalta vasta kolmen vartin odottelun jälkeen. Sää oli viikonlopun rankkojen sateiden jälkeen pilvipoutainen eikä Monchiquelta auennut tälläkään kertaa avoin maisema. Viime kevään vuoristoretkellä Foian huipulla kuljimme niin ikään pää pilvissä, mutta silloin aurinko sentään tuli esille retkilounaalle päästyämme. Tällä kertaa tihkusade yllätti meidät vasta, kun seurasimme kastanjoiden paahtamista Jardim das Oliveiras -ravintolan piha-alueella ruokailun jälkeen.

             Kastanjoita paahdetaan nuotiossa. Erään tarun mukaan hehkuvan nuotion päältä kävelevä saa tehdä toivomuksen, joka toteutuu. 

Portugalin eteläisimmän vuoristoalueen luonto on monimuotoinen ja rehevä. Monchiquen rinteillä kasvaa esimerkiksi Euroopan suurin Magnolia ja ainoastaan Monchiquessa esiintyvä tammi. Piikikäs Karhunvatukka saa ryöpytä melko rauhassa rinteillä, sillä sen kerääminen vaatii todella kärsivällistä luonnetta. Tummanpunaiset, melkein mustat hedelmät ovat kyllä sen vaivan arvoisia. Kastanjapuut, jotka kasvavat 500 metrin korkeudessa Portugalin keskiosissa, ovat pitkäikäisiä puita. Puu alkaa tuottaa hedelmää vasta 10-20 vuoden kasvun jälkeen ja tuottoisaa aikaa kestää noin 50:een vuoteen. Aika, jolloin kylissä leijuu savunhaju ja hiilipannuilla kypsennettyjen kastanjoiden tuoksu, kestää lokakuulta jouluun asti.

Kastanjat ovat kypsymiseensä asti piikkikuoressa.

Kastanja on suoranainen terveyspommi, jota suositellaan esimerkiksi sydän- ja verenpainetautiin, sydämen-, maksan- ja munuaisen vaivoihin. Siinä on runsaasti A, B ja E-vitamiineja, kalsiumia, fosforia, kaliumia, rautaa, folaatteja, kuituja, proteiineja ja rasvaa, mutta vain 221 kcal energiaa. Kastanja on hyvin monikäyttöinen. Sitä käytetään leivän, perunan ja maissin sijaan ja "retkiravintolassamme", Jardim das Oliveirassa, saimme sitä sekä etu-, pää- että jälkiruoassa. Pääruoka oli pitkään haudutettua villisikaa, jonka paistoliemessä oli kastanjoita, jälkiruoka oli kastanjamoussea, eräänlaista kerrosjälkiruokaa, jonka päällimmäinen kerros oli suklaata. Parhaillaan käynnissä olevilla syysmarkkinoilla kastanjoita on tarjolla pienistä kojuista, joissa ne paahdetaan paikalla. Ne ovat hehkuvan kuumia ja ne pyöräytetään sanomalehdestä tehtyyn "tuuttiin", jonka asiakas saa mukaansa.

Medronho eli puumansikka näytösluontoisesti kukkaruukussa. 

Portugali on toiseksi suurin kastanjantuottaja ja neljänneksi suurin -vientimaa. Kastanjapuu on myös hyvin suosittu rakennusmateriaali. Sitä käytetään ovien, ikkunoiden ja huonekaluteollisuuden raaka-aineena.


Medronhosta, joka kuuluu kanervakasveihin, tislataan pontikkaa. Medronho on suomeksi Puumansikka ja se on melkoisen hämmentävän näköinen puu, sillä hedelmät ovat todellakin meikäläisten mansikoiden näköisiä. Pontikan tislaaminen omaan tarpeeseen on Portugalissa sallittua. Sen tarjoaminen myytäväksi vaatii kuitenkin viranomaisten luvan. Kävimme pienellä Medronho-tehtaalla, jonka tuotevalikoimaan kuului myös hunajaa. Hunajan ja pontikan kuuluminen saman tehtaan tuotevalikoimaan selittyy sillä, että kun Medronhoon lisätään hunajaa, saadaan ns. naisten pontikkaa.