Adventtia Algarvessa

Kesäisesti lämmittävän auringon paisteessa on hieman hankalaa orientoitua lähestyvään jouluun. Onneksi ovat pitkät illat ja yöt, jolloin voi fiilistellä kynttilöiden loisteessa. Fiilistely onnistuu kylläkin myös kaupallisten tarkoitusperien avustuksella. Kävimme perjantaina kertaviikkoisella hankintamatkallamme isossa marketissa, Continentessa, joka on meikäläistä K-Supermarketia tai Prismaa vastaava monialainen marketti. Jo tuloaulassa meitä tervehtivät enemmän tai vähemmän huurteiset joulukuuset, niiden juurille kasattujen lahjapakettien röykkiöt ja taisipa siellä kajahdella joulumusiikkikin. Hyllyjen väliin ja käytäville asetetuille lavoille on kasattu erilaista joulutavaraa, pipareita, joulupullia, pähkinöitä ja makeisia. Vaikka en millään sieltä löytänytkään tavallisia, pitkiä "kruunukynttilöitä", aloin väkisinkin visioida tulevaa joulua ja sen viettoa kesämaisemissa.

Continenten kassan lähelle on kasattu kaikkea sellaista tavaraa, jota ihmiset kassajonossa seisoessaan viime hetkellä nappaavat kaikkien ostosten päälle mukaansa. Olen keittokirjafriikki, ja niinpä tartuin "Continente magazine" -lehteen, joka lupasi kanteen kuvatun herkullisen joulukakun lisäksi 65 jouluista reseptiä. Avasin lehden summittaisesti ja hämmästyin sanattomaksi; ensimmäisellä avauksella oli kokoaukeaman kuva kotikaupungistani Rovaniemeltä. Kuvassa oli Kemijoen ylittävä vanha silta taustallaan entinen keskussairaala ja etualalla leirintäalue. Aukeaman oikealla puolella toljotti isokokoisessa kuvassa poro suoraan kameraa kohti. Juttu oli otsikoitu: Rovaniemi, Lapónia Finlandesa. Viagem á terra do pai natal. Continenten lehden toimittaja oli näköjään käynyt Rovaniemellä juttumatkalla.

Napapiirillä odottavat aljoporot jo paitsi jouluisia tehtäviään, myös turisteja, joita joulun alla saapuu Rovaniemelle lentokoneittain mm. Englannista, Ranskasta ja jopa Italiasta. 

Lehdessä oli mukava kolmen aukeaman mittainen artikkeli Rovaniemeltä ja Napapiirillä sijaitsevasta joulumaasta. Iloisena esittelin artikkelia myös kassaneidille.

Portugeesi ei suju vieläkään minulta - valitettavasti, mutta yritin sanakirjan avulla kääntää pari jouluista reseptiä hyödynnettäväksi itsekunkin joulupöytiin. Ja nyt pyydän; suokaa anteeksi puutteet, jotka johtuvat kielitaidottomuudestani. Toivottavasti kuva kertoo loput, ainakin niistä on luullakseni apua reseptien toteuttamisessa.

Punainen hedelmä - suklaakakku.

Leivo kakkupohja:

8 munaa
200 g voita
500 g hienoa sokeria
150 g suklaata (rouhittuna)
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/4 dl maitoa

Paista pohja normaalisti voidellussa ja jauhotetussa vuoassa 175 asteisessa uunissa. Leikkaa hieman jäähtynyt kakku kolmeen osaan, jätä pohjakerros vuoan kokoiseksi, leikkaa seuraava osa hieman pienemmäksi kuin pohjakerros ja seuraava vielä pienemmäksi, että saat päällekkäin ladotuista pohjista pyramidin mallisen. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja lisää siihen Creme Fraiche. Lado pohjat päällekkäin, lisää kerma - Creme Fraiche ja hedelmät tai marjat väleihin ja koristele lopuksi kakku kuvan mukaisesti.

Bolo de chocolate e frutos vermelhos. 

Joulusalami eli Salame de Natal

250 g taateleita (kivettömiä)
2 dl kondensoitua maitoa
(40 ml whiskyä)
200 g keksimurskaa (Marie, Rex tms.)
100 g saksanpähkinöitä kevyesti murskattuna
100 g aprikooseja (suikaleiksi leikattuja)
150 g tummaa, 70 %:sta suklaata sulatettuna

Tomusokeria valmiin "pötkylän" päälle ennen tarjoilua.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään varovasti, keksimurut lisätään viimeisenä. Taikinasta leivotaan pötkylä, joka kääritään voideltuun paperiin tai/ja alumiiniin. Se laitetaan jääkaappiin kovettumaan ja viimeistellään tomusokerilla tarjolle pantaessa.

"Joulupötkylä" on täyteläistä tarjottavaa. Sen kanssa voi tarjota hedelmiä, marjoja tai jäätelöä. 

Joulu tulee siis tännekin, "miss sypressit tuoksuu talvellakin". Vielä siihen on aikaa muutama tovi ja yhdet suuret juhlat kun Portugalissa asuvat suomalaiset kokoontuvat Hotel Hiltoniin, Vilamouraan viettämään Suomen itsenäisyyspäivää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin palaan vasta noiden juhlien jälkeen. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille!

Talvi, joulupukki ja tontut - niistä on aito joulutunnelma tehty. 

Tarinaa talvisäästä

Säästä puhuminen on lähes aina ensimmäinen puheenaihe siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa. Se on neutraali aihe, johon on vaikea ympätä uskonnollisia tai poliittisia väritteitä. Säät ovat mitä ovat, niihin ei ihminen voi vaikuttaa, vaikka muutamat alkukantaiset heimot niin uskovatkin.

Algarvesta puhuttaessa mainitaan melkein poikkeuksetta seudulle lisäarvoa antavana miellyttävä ilmasto, joka ei talvellakaan ole liian kylmä tai kostea. Kosteus, vaikka se saattaakin nousta toisinaan lähelle sataa prosenttia, ei yleensä ole pitkäaikainen haitta. Me, jotka olimme täällä lokakuun loppupuolelle osuneiden sateiden aikana, muistamme kyllä koskena ryöppyävien vesimassojen syöksymisen kaduilla ja tunkeutumisen sisään asuntojen ja kauppaliikkeiden ovista ja ikkunoista. Sateen jälkeen saivat eräillä paikkakunnilla siivousarmeijat tehdä työtä pitkään, ennen kun oltiin lähelläkään normaalitilaa. Tulvat kuivahtivat pian kun aurinko alkoi taas porottaa ja lämpötilat nousivat jopa muutamia asteita yli kahdenkymmenen. Tämänkään vitsauksen jälkeen portugalilaiset eivät jääneet "tuleen makaamaan" vaan elämä jatkui kuin ei olisi ollut murhetta minkäänlaista.

Iltahämyä Lissabonissa keväällä 2015.

Kuluvana viikonloppuna olemme saaneet talvisia viestejä pohjoisesta. Uutiset ovat kertoneet, että lumi on katkonut sähkölinjoja Suomessa ja haitannut ihmisten elämää etenkin keskisessä osassa maata. Etelä-Ruotsista tuli kuvia, joissa lunta näytti olevan useita kymmeniä senttejä, ja Tanskastakin saimme lumisia maisemakuvia.

Kissa patsastelee roomalaisilla raunioilla Portossa. 

Parina viime päivänä täälläkin on puhaltanut viileä tuuli pohjoisesta. Sen saimme tuntea eilen kun kävelimme Praia de Rochalle ystäviemme luo. Läpi yön puhaltanut tuuli viilentää sisätiloja tehokkaasti. Olemme onnellisia lämpöpumpusta, joka lämmittää ja kuivattaa nopeasti huonetilat.

Portugali on pitkä maa, jonka etelä- ja pohjoispuoliskoissa voi olla hyvin erilainen säätila. Pohjoisessa sataa useammin ja enemmän kuin Algarvessa, talvella siellä on usein luntakin, ainakin korkeammilla seuduilla. Talvella, marras-joulukuussa päivän keskilämpötila on Algarvessa 18 astetta kun se Pohjoisessa on 16. Pohjoisosissa yölämpötilat laskevat pakkasen puolelle ja Algarvessakin saattavat pudota nollan vaiheille. Lyhyt kokemukseni on, että viileät ilmat eivät kerralla jatku pitkään. Tosin muistan viime talven, jolloin olin usein kylmissäni, mutta se olikin kylmin talvi sitten vuoden 1952 ja siten poikkeuksellinen.

Aurinko laskee Praia de Rochalla. 

Viime viikkoina olen joutunut usein pitkien katseiden kohteeksi päivisin vielä käyttämieni sandaaleiden vuoksi. Kukaan portugalilainen ei esiinny enää tähän aikaan sandaaleissa eikä bermudoissa. Koska asunnot, kahvilat, ravintolat ja kauppaliikkeet ovat melko viileitä talvella, he pukeutuvat lämpimästi. Sisällä käytetään samoja vaatteita kuin ulkonakin. Neuleet ovat valttia, lämpimät takit on kaivettu esiin ja karvasomisteiset saapikkaat ovat yleinen näky katukuvassa. Saapikkaat tuntuvat meistä liioittelulta, mutta ovat suurta viisautta, sillä kivilattiat ovat kylmät - kesälläkin.

Yleinen ohje Portugaliin tulijalle voisi olla, että pukeudu kuten paikalliset, niin et palele etkä erotu joukosta. En tiennyt vielä Suomessa hankintaa tehdessäni miten loistava hankinta oli kevytuntuvatakki. Se on toiminut Portugalin talvessa - ja on sitä paitsi pieni ja kevyt kuljettaa.

Mannerheimin makuuhuoneessa

Perjantaina, 13.11. järjesti Algarve-Suomi -seura jäsenilleen tapahtuman Suomen marsalkka Mannerheimin Portugalissa, Praia de Rochalla oleskelun kunniaksi. Tilaisuudessa kuultiin Mannerheimin ja Suomen historiaan perehtyneen seuran jäsnen, Jorma Kallenaution ansiokas esitelmä Mannerheimin Portugalin-matkaan johtaneista syistä ja matkan vaiheista sekä oleskelusta Hotelli Bela Vistassa.

Hotelli Bela Vista oli Mannerheimin asuntona kolmen kuukauden ajan 70 vuotta sitten.

Mannerheim oli tuolloin 78-vuotias ja hänen terveytensä oli horjuva. Hänen henkilääkärinsä, Lauri Kalaja oli normaalin, presidentin terveydestä puolivuosittain annettavan arvion mukaisesti käynyt pääministeri Paasikiven luona ja todennut, että Mannerheimin tulisi lähteä mitä pikimmin leudompaan ilmanalaan hoitamaan terveyttään. Hän oli nimenomaisesti maininnut mahdollisena kohdemaana Portugalin. Mannerheim saapui monien vaiheiden ja vaivalloisen matkan jälkeen Bela Vista -nimiseen hotelliin Portimaoon Praia de Rochalle marraskuun 13. päivänä vuonna 1945.

Jorma Kallenautio on Algarve-Suomi -seuran jäsen ja perehtynyt muun muassa Mannerheimin historiaan.

Mannerheim oli kärsinyt pitkään epämääräisistä oireista, joiden vuoksi hän hakeutui hoitoon. Oireiden ilmettyä hän oli pelännyt sairastuneensa syöpään, mutta Suomessa tehdyissä perusteellisissa röntgentutkimuksissa selvisi, että oireiden syy oli vatsahaava. Henkilääkäri Kalaja pysyi antamassaan suosituksessa. Hän suositteli Mannerheimille lähtöä "johonkin aurinkoiseen paikkaan, jossa niin sielu kuin ruumiskin lepäisivät". Mannerheim kirjoitti sisarelleen Eva Sparrelle Tukholmaan, että "paikka ei ole mikään suuren maailman suosima paikka, mutta ilmasto on afrikkalaisen lämmin ja siellä on ainakin yksi hyvä hotelli".

Oli vähällä, etteivät "sopulit" estäneet presidentin matkallelähtöä. Helsingin Sanomat julkisti 3.11. tiedotteen, jossa kerrottiin presidentin lähtevän ulkomaille terveyttään hoitamaan. Asia oli siihen saakka ollut vain pienen piirin tiedossa ja salaiseksi luokiteltu. Tiedotteen julkistamisen jälkeen havahtui myös Venäjän kenraalieversti Zhdanov, joka oli aiemmin raportoinut Mannerheimin matkasuunnitelmista Stalinille, mutta arvellut raportissaan tämän luopuneen suunnitelmasta. Zhdanov totesi Paasikivelle; "Ei Suomi ole vapaa kansainvälisissä suhteissa. Suomessa vallitsevat erityisolot." Paasikivi kuitenkin ilmoitti Zhdanoville, että hän on tutkinut lakia ja sopimuksia oikeuskanslerin kanssa, eikä Mannerheimin matkaa voida niiden nojalla estää.

Seurasi vilkas yö, jonka aikana Paasikivi ajeli Kaivopuiston ja Venäjän lähetystön väliä ja ilmoitti Mannerheimille Zhdanovin ja Stalinin kannan, Mannerheimin vastauksen, laivalippujen peruutuksen ja jälleen peruutuksen peruutuksen, kun Moskova olikin yllättäen antanut vihreän valon Mannerheimin matkalle. Niin Mannerheim pääsi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähtemään matkalle 4.11., ensin Wellamolla Tukholmaan ja sieltä edelleen monivaiheiselle, junalla ja lentäen tapahtuneelle loppumatkalle, jolla Espanjassa toimi veturinkuljettajana muun muassa Zragozan herttua, jonka harrastuksiin junaileminen kuului ja joka oli nimenomaisesti vaatinut päästä kuljettamaan marsalkka Mannerheimia. Perille Portimaoon seurue saapui 13.11. jo pimeyden laskeuduttua.

Syksy on arvaamaton - myös Portugalissa. Mannerheimin ottivat vastaan viikon kestäneet sateet ja myrskyt, joiden aikana vettä tulvehti muun muassa hänen kylpyhuoneessaan niin, että sen "lattialta oli vaikea löytää kuivaa paikkaa". Sateen jälkeen tulee aurinkoista ja lämmintä, ja niin myös nyt. Mannerheim nautti suuresti oleskelustaan meren äärellä, vain yksi asia hämmensi häntä. Vaikka niin oli sovittu, hän ei saanut Suomesta mitään tietoja. Syyt postien ja sähkeiden katoamiseen ja eksyilyyn eivät oikein koskaan selvinneet, mutta pääosan posteista hän sai vasta Suomeen palaamisensa jälkeen.

Hotelli Bela Vistan aulassa on Mannerheimin Hotellille lahjoittama flyygeli. 

Mannerheim tapasi oleskelunsa aikana sekä Portugalin presidentin, kenraali Oscar Carmonan että pääministerin Salazarin, joista etenkin jälkimmäiseen Mannerheim mieltyi. Näin hän oli käynneillään "maksanut" Portugalin ylimmän vallan ystävällisyyden sairauslomansa aikana. Muullakin tavoin hän korvasi oleskeluaan, näin selvisi perjantaisessa tilaisuudessa Hotelli Bela Vistassa. Hotellin aulaan on sijoitettu Mannerheimin hotellille lahjoittama erikoinen flyygeli. Aulaan oli myös sijoitettu isokokoinen kuva sotilasasuun pukeutuneesta Mannerheimista.

Tässä sängyssä Mannerheim nukkui Bela Vistassa ollessaan. 

Pääsimme perjantaisen juhlatilaisuuden aikana käymään myös Mannerheimin huoneessa, jota hallitsi suuri, katoksella varustettu sänky. Muuten huone oli melko vaatimattoman kokoinen, siihen kuului muun muassa kylpyhuone, jonka pyöreistä ikkunoista oli näkymä merelle sekä erkkeriin sisustettu oleskelutila. Huone on viihtyisä ja kodikas. Sen numero oli Mannerheimin asuessa 108, mutta on vuosien varrella muutettu numeroksi 105.

Auringonlasku hotellin uima-altaan yli. Takana näkyy Atlanti, jonka pauhu on lakkaamaton. 

Seuran järjestämä tilaisuus oli suosittu, jopa niin että kaikki halukkaat eivät voineet perjantaina järjestettyyn tilaisuuteen osallistua. Niinpä olikin järjestetty toinen tilaisuus seuraavaksi päiväksi, lauantaiksi. Sää suosi tilaisuuksia. Olikin mahtavaa mielikuvitella Mannerheimia käyskentelemässä hotellin uima-altaan äärellä auringon laskiessa - aivan kuten mekin teimme seitsemänkymmenen vuoden viiveellä.

Kastanjoita ja villisikaa

Jo lähes syksyiseksi perinteeksi on muodostunut Algarve-Suomi -seuran Monchiquen vuoristoon järjestämä kastanjaretki, jonka suosio on niin suurta, että aina jää iso joukko Matti-Myöhäisiä pois "kärryiltä" kun eivät ilmoittaudu ajoissa. En tiedä, kuinka monta kertaa retki on järjestetty, mutta minulla on ollut mahdollisuus osallistua siihen kaksi kertaa, joista tämänsyksyiseen osallistuin. Viime syksynä olin kaukana maaseudulla töiden ääressä, joten en voinut lähteä mukaan hienolle matkalle.

Monchiquen tammen terhoja.

Pienen bussiyhtiössä tapahtuneen väärinkäsityksen vuoksi pääsimme matkaan Praia da Rochalta vasta kolmen vartin odottelun jälkeen. Sää oli viikonlopun rankkojen sateiden jälkeen pilvipoutainen eikä Monchiquelta auennut tälläkään kertaa avoin maisema. Viime kevään vuoristoretkellä Foian huipulla kuljimme niin ikään pää pilvissä, mutta silloin aurinko sentään tuli esille retkilounaalle päästyämme. Tällä kertaa tihkusade yllätti meidät vasta, kun seurasimme kastanjoiden paahtamista Jardim das Oliveiras -ravintolan piha-alueella ruokailun jälkeen.

             Kastanjoita paahdetaan nuotiossa. Erään tarun mukaan hehkuvan nuotion päältä kävelevä saa tehdä toivomuksen, joka toteutuu. 

Portugalin eteläisimmän vuoristoalueen luonto on monimuotoinen ja rehevä. Monchiquen rinteillä kasvaa esimerkiksi Euroopan suurin Magnolia ja ainoastaan Monchiquessa esiintyvä tammi. Piikikäs Karhunvatukka saa ryöpytä melko rauhassa rinteillä, sillä sen kerääminen vaatii todella kärsivällistä luonnetta. Tummanpunaiset, melkein mustat hedelmät ovat kyllä sen vaivan arvoisia. Kastanjapuut, jotka kasvavat 500 metrin korkeudessa Portugalin keskiosissa, ovat pitkäikäisiä puita. Puu alkaa tuottaa hedelmää vasta 10-20 vuoden kasvun jälkeen ja tuottoisaa aikaa kestää noin 50:een vuoteen. Aika, jolloin kylissä leijuu savunhaju ja hiilipannuilla kypsennettyjen kastanjoiden tuoksu, kestää lokakuulta jouluun asti.

Kastanjat ovat kypsymiseensä asti piikkikuoressa.

Kastanja on suoranainen terveyspommi, jota suositellaan esimerkiksi sydän- ja verenpainetautiin, sydämen-, maksan- ja munuaisen vaivoihin. Siinä on runsaasti A, B ja E-vitamiineja, kalsiumia, fosforia, kaliumia, rautaa, folaatteja, kuituja, proteiineja ja rasvaa, mutta vain 221 kcal energiaa. Kastanja on hyvin monikäyttöinen. Sitä käytetään leivän, perunan ja maissin sijaan ja "retkiravintolassamme", Jardim das Oliveirassa, saimme sitä sekä etu-, pää- että jälkiruoassa. Pääruoka oli pitkään haudutettua villisikaa, jonka paistoliemessä oli kastanjoita, jälkiruoka oli kastanjamoussea, eräänlaista kerrosjälkiruokaa, jonka päällimmäinen kerros oli suklaata. Parhaillaan käynnissä olevilla syysmarkkinoilla kastanjoita on tarjolla pienistä kojuista, joissa ne paahdetaan paikalla. Ne ovat hehkuvan kuumia ja ne pyöräytetään sanomalehdestä tehtyyn "tuuttiin", jonka asiakas saa mukaansa.

Medronho eli puumansikka näytösluontoisesti kukkaruukussa. 

Portugali on toiseksi suurin kastanjantuottaja ja neljänneksi suurin -vientimaa. Kastanjapuu on myös hyvin suosittu rakennusmateriaali. Sitä käytetään ovien, ikkunoiden ja huonekaluteollisuuden raaka-aineena.


Medronhosta, joka kuuluu kanervakasveihin, tislataan pontikkaa. Medronho on suomeksi Puumansikka ja se on melkoisen hämmentävän näköinen puu, sillä hedelmät ovat todellakin meikäläisten mansikoiden näköisiä. Pontikan tislaaminen omaan tarpeeseen on Portugalissa sallittua. Sen tarjoaminen myytäväksi vaatii kuitenkin viranomaisten luvan. Kävimme pienellä Medronho-tehtaalla, jonka tuotevalikoimaan kuului myös hunajaa. Hunajan ja pontikan kuuluminen saman tehtaan tuotevalikoimaan selittyy sillä, että kun Medronhoon lisätään hunajaa, saadaan ns. naisten pontikkaa.

Tavallista elämää

Elämämme täällä Euroopan läntisimmässä maassa on runsaan viikon paikallaolomme aikana painunut jo normaaleihin uomiinsa. Olen kuullut monilta kanssaeläjiltä, että yleinen kysymys, joka meille Portugalissa eläville suomalaisille esitetään on; "mitä te oikein teette siellä?" Kysymys tehdään etenkin meille, jotka emme harrasta golfia, sillä golfin harrastajien kiireet tunnutaan ymmärrettävän helpommin. Kysyville vastaan; teemme aivan samoja arkisia asioita, joita teemme kotona pohjoisessakin. Emme elä täysihoidossa, useimmat meistä hankkivat ja tekevät itse ruokansa, siivoavat, pesevät ja huoltavat vaatteitaan ja kodintekstiilejä. Elämme siis aivan tavallista arkea.

Pöytä on katettu hirvipeijaisia varten. 

Ehkä suurin ero suomalaiseen elämäämme on, että tapaamme paljon toisiamme. Algarve-Suomi -seuran jäsenet osallistuvat ahkerasti seuran järjestämille retkille ja harrastustoimintaan. Talvikuukausina meistä talvehtijoista ehtii tulla hyviä ystäviä. Kaipaamme toisiamme kotimaassa ollessammekin. Suomessa asumme etäällä toisistamme eivätkä tapaamiset pitkien välimatkojen vuoksi ole mahdollisia. Täällä suomalainen yhdyskunta asuu lähekkäin, tilaisuuksia tapaamisille on paljon. Kiinteä yhteys tuo myös turvallisuutta varsinkin yksineläville, sillä jos jotakuta ei näy säännöllisissä tapaamisissa, aletaan heti ottaa selvää, mistä se johtuu. 

Alvorin vanhaa keskustaa ja venesatamaa hiekkasärkältä nähtynä. 

Jo samana iltana, kun olimme saapuneet Portugalin kotiimme, saimme vieraan. Kylpyhuoneessa vilisti noin kuusisenttinen gekko naamioituneena seinälaattojen väriin. Pitkään se ei kanssamme 

viihtynyt, vaan häipyi omille teilleen heti, kun huomasi meidän asettuneen taloksi. Hieman viileämpi sää saa gekot etsimään horrostelupaikkoja, joita rakennusmateriaalina etupäässä kiveä käyttävästä maasta löytyy helposti.

Simpukankerääjät kuokkivat, hankoavat ja kaivavat rantahiekkaa laskuveden aikana. 

Yksi asia, jota olen kesän aikana suuresti kaivannut, on Atlanti. Saavuttuamme olemmekin oikein ahnehtineet maininkien musiikkia ja meren läheisyyttä pitkillä kävelyretkillämme Alvorin rantahiekalle ja aallonmurtajalle.

Hiekkadyyneillä on monenlaista kävelyalustaa. "Pitkospuita" voi kävellä useampaa reittiä, välillä voi poiketa hiekkatielle tai isoista graniittilohkareista rakennetulle aallonmurtajalle, jonka päässä vartioi majakka merenkulkijoiden turvallisuutta. Myös alueelle syntyneet polut, joita myrskyt siirtelevät paikasta toiseen, ovat käytettävissä.

Laskuveden aikana tehdyillä retkillä voi seurata simpukankerääjien saaliin etsintää matalikoilla tai rannaltaonkijoiden huippuarvokkaiden välineiden virittämistä. Alueella on runsaasti sekä isompia että pienempiä lintuja. Minua riemastuttavat erityisesti Kiurut ja Tiklit, jotka lehahtelevat muutama päivä sitten korkealla käyneestä vedestä virkistyneessä kasvustossa.

Laskuvesi mahdollistaa simpukoiden loistavan värimaailman ihastelun ja niiden, sekä vellovassa aallokossa hioutuneiden kivien etsinnän. Lähes aina mukana kuljetettavassa pussissa kulkee kotiin meren aarteita. Tänään olimme liikkeellä tavallista myöhemmin. Oli jo nousuveden aika, joten simpukoita ei hirveästi löytynyt, sen sijaan näimme halkaisijaltaan noin neljäkymmentä senttisen medusan, jonka valtavat aallot olivat heittäneet rantahietikolle. Se turjotti hiekalla, enkä tiedä oliko se elävä vai kuollut.

Medusa kuivalla maalla. 

Pyhäinpäivää ei Portugalissa juurikaan huomaa muusta kuin ehkä siitä, että muutamat, perheiden omin voimin pitämät kahvilat ja ravintolat ovat kiinni. Paikalliset lapset ovat silmiinpistävän hyvin kasvatettuja. He kunnioittavat vanhempia ihmisiä eivätkä terrorisoi lähiseutuaan kiljumalla ja mekastamalla. Tänään ihastelimme lapsia, jotka vanhempiensa tai isovanhempiensa käsipuolissa tepastelivat parhaipiinsa pukeutuneina sunnuntaijäätelölle. Näistä pikkuisista ryhmistä välittyi katsojillekin molemminpuolinen kunnioitus.