Lukossa on - mutta pysyykö?

Ensimmäinen yö Portugalissa tällä haavaa takana. Nukuin kuin pieni eläin, mutta oliko se ihme? Eilisen loppusäätämisen aikana tuntui välillä kuin olisin ollut laulun nainen: Wanha nainen hunningolla. Heräsin jo kello 5:15 pakkaamaan laukkuani. Lukuisat kerrat avasin sen, otin jotain pois, suljin laukun, nostin vaa´alle, totesin painoa olevan liikaa, avasin, poistin tavaraa, suljin, nostin vaa´alle ja totesin... Äh! Lopulta sain painon putoamaan 19,6 kiloon ja suljin laukun. Hipaisin tuon italialaisen ihmeen järjestelmälukitusta, ja silloin: kirkas "Locks"! Laukku oli lukossa – pysyvästi. Avaimia ei missään. Itse asiassa en muistanut niitä koskaan edes nähneeni. 

Eipä siinä mittään. Bussiin vain visusti lukitun laukun kanssa. Valtasin lastenvaunutilan ja jouduin puheisiin nuorehkon kuntosalille matkalla olleen naisen kanssa. Hän haki vimmassa matkakorttiaan lukuisista taskuistaan ja laukuistaan. ”Ihan varmasti se oli minulla kun nousin bussiin!” Lopulta hän löysi sen ja alkoi udella, mihin olin valtavan laukkuni kanssa menossa. Kerroin sen hänelle ja kerroin myös lukkoepisodista, mutta lisäsin, että onhan niitä lukkoseppiä! Hän onnitteli asenteestani.

Italialainen punainen. Huomaa kannu,
joka osoittaa mittakaavan!

Lähtöpäivänäni Espoo, Helsinki ja Vantaa olivat verhoutuneet sadesumuun, joka muistutti minua tulevasta talvesta. Märkää, pimeää, jäätä ja lunta pakkasissa, jotka tunkeutuvat luihin ja ytimiin. Uh! Sitä ei tule ikävä. Ukko Ylijumala järjesti minulle oikein sopivan jäähyväisilman. Kiitos ja ylistys!

Terminaalissa koin kotoisia hetkiä oululaisten ja kittiläläisten seurassa. Hoot lentelivät ja juttu luisti, edes puolen tunnin pituinen lennon viivästyminen ei tehnyt meitä murheelliseksi.

Ihana Kaija oli vaivautunut minua vastaan Lissaboniin. Ilman häntä hortoilisin aivan varmasti vieläkin Lissabonin taannoisen maailmannäyttelyn kulisseissa etsien ulospääsyä. Metro - bussilipun osto epäluuloiselta lipunmyyjältä - kolmituntinen bussimatka Albufeiraan ja Pertin kyydissä kotiin Tunesiin. Ystävällistä ja syvästi humaania toimintaa isäntäväeltä "yön syrjässä".

Tänään olen tutustunut toiseen vierastalon yksiöistä asuvaan "vuokralaiseen". Hän on Ami, vuorotteluvapaalleen tänne tullut suomalainen. Meillä tulee varmaankin paljon yhteistä näiden kuukausien aikana etenkin heppa-osastolla. Äsken tutustuimme heppa-Leon ja aasi-Matin ruokintasääntöihin. Tarjoan niille tästä lähtien aamiaiseksi heiniä ja "müsliä".

Ja muuten - sain laukun auki jo yöllä! Tyhymä numerosarja: se ei toimi kuin vasemmalta oikealle - ja numeroidenkin pitää olla oikein päin!