Kuukausista julmin

Kohta se on takanapäin, tuo oikukas huhtikuu, jonka englantilainen runoilija T.S. Eliot  nimitti kuukausista julmimmaksi. Hän kirjoitti; "Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella." (T.S. Eliot "Autio maa"). 

Tässä vielä paljaat puut ovat parissa viikossa saaneet vihreän puvun.

Suomesta tulleissa viesteissä on kerrottu, että siellä on tullut lunta ja räntää lähes päivittäin. Portugalissa säät ovat olleet kuivat, mutta tuuliset. Tuuli on pyörinyt villisti ja puhaltanut milloin mistäkin suunnasta. Tyyntä paikkaa on ollut vaikea löytää. Kun kävelimme päivänä muutamana rannalla, totesimme sen pinnanmuodostuksen olevan aivan uudessa mallissa. Tuuli ja mainingit olivat muodostaneet korkean töyrään rantaviivan ja auringonottoalueen väliin. Muistelimme haikeina, että syksyllä hiekkaranta vietti loivan kutsuvasti kohti merta.

Huhtikuu on meille Portugalin suomalaisille jäähyväisten aikaa. Monet lähtevät täältä kevätlintujen lailla kesälaitumille Suomeen. Toukokuussa lähtijöitä on jo selvästi vähemmän, ja kesäkuuksi tänne jääviä urheita vielä vähemmän. Heinä- elokuun kuumimmiksi helteiksi tänne ei juurikaan suomalaisia asukkaita jää. Tässä kuussa selkeästi lisääntyneistä turistimääristä olemme saaneet aavistuksen siitä, millaisessa tungoksessa tänne jäävät joutuvat kesäkuukausina selviämään päivittäisistä toimistaan. Siinä tarvitaan entistä enemmän kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä.

Aljezurin linnoitus kohoaa kaupungin kattojen ylle.

Autonvuokrauksen viimeisistä päivistä nauttiaksemme teimme kierroksen Länsirannikon suuntaan hieman eri vinkkelistä kuin aiemmin. Ajelimme hiljaisia, osin huonokuntoisia maaseututeitä ja löysimme ennen näkemättömiä kyliä korkeilta, kukkuloiden lakialueille syntyneiltä tasangoilta, näimme Portugalin kansalliskukan, Cissuksen monien variaatioiden kukkivan rinteillä valkoisenaan ja Eucalyptysten lomissa kukkivia, monia liljalajeja. Vain yhtä puuttui; missään ei näkynyt mitään luonnon eläimiä lintujen lisäksi. Kun muistelimme aikaisempia ajeluitamme, emme silloinkaan olleet nähneet yhtäkään villieläintä luonnossa, emme edes ajotien laitaan kuolleena nyykähtäneenä. Se ihmetyttää.

Yksi kukkuloiden tasangoille rakennetuista kylistä oli Maria Vinagre, melkoisen suuri kylä, jossa laskin ainakin kuusi kahvilaa tai ravintolaa ja useita taimi- ja puutarhatarvikemyymälöitä. Kylän lähistöltä löysimme valtavalle alueelle levittäytyneen kasvitieteellisen koealueen ja taimiston, jonne tie äkkiä arvaamatta päättyi. Olimme unohtaneet ottaa mukaamme kartan, ja tällä jouduimme moneen kertaan tekemään täyskäännöksen päättyvien teiden päässä. Maria Vinagren läheltä löysimme yhden lomapaikan, jonka nimen perässä on viite "Rural". Rural tarkoittaa maaseudun rauhaan, osittain alkeellisiin oloihin perustettua majoitustarjontaa. Tämäkin Maria Vinagren lähellä sijaitseva, siisti rivitalo seisoi keskellä metsien ja peltojen täplittämää aluetta, täysin kuivalla maalla. Atlantin rantaan sieltä on linnunteitse vain parisenkymmentä kilometriä, mutta matka kertautuu maaston korkeuserojen vuoksi melkein kaksinkertaiseksi. Rauhaa etsivälle voi taata etsinnän päättyvän siellä.

Atlantin rannikon lainelautailumaisemaa.

Praia de Amoreiraan, Atlantin rannalle päättyvän tien päästä löysimme ravintolan, jossa tarjottiin erinomaista, hiiligrillissä valmistettua roballoa. Pureskelun lomassa saimme katsella merenlahdessa lautoineen märkäpuvuissaan killuvia nomadeja, joiden paljon nähneet transitit nököttivät tien varressa. Usein autojen lähistöllä istuskeli lukeva nainen, joskus myös hiekalla leikkiviä lapsia. Mietin, kuinka noiden lautailuleskien elämä kuukaudesta toiseen sujuu alkeellisissa oloissa, miten paljon he tarvitsevat kärsivällisyyttä, paljonko pitkämielisyyttä ja sopeutumiskykyä. Mietin myös, millä nuo nomadit elävät, sillä kukaan ei nykymaailmassa tule toimeen pelkästään juuria pureskelemalla. Portugalin rannikolla ei sellaista merenlahtea olekaan, josta noita pallontallaajia ei löytyisi. Atlantin rannikolla ovat maailman parhaat lainelautailurannat ja se on helppo uskoa, jos on nähnyt yhtäkään noista rannoista.

Unikot kukkivat parhaillaan.

Vapun vieton jälkeen leväytämme matkalaukkumme vierashuoneen parisängyn päälle ja alamme pikkuhiljaa täyttää niitä. Tämäntalvinen matka päättyy muutaman päivän Lissabonissa oleskeluun. Suomeen päästyämme menemme ensin saareen, lämmitämme saunan ja kylvemme sydämen kyllyydestä. Sen jälkeen katsomme, millaisen kesän satavuotias Suomi meille tarjoaa. Kuulumisiin syksyllä!