Norsu keramiikkakojulla

Portugalissa elää vahvana markkinakulttuuri. Markkinoita pidetään melkein joka kylässä kerran kuukaudessa. Minulle kerrottiin viime talvena, että työläiset voivat pitää markkinapäivinä vapaata. Käytäntö oli minulle tuttu jo Suomesta, työurani alkuvuosilta. Saimme silloin puoli päivää vapaata Rovaniemen markkinoille osallistumista varten. Täällä suhtauduin minulle syötettyyn tietoon hieman epäillen. Itse en viettänyt vapaapäivää enkä aina lähtenyt ollenkaan markkinoille. Menin sinne ainoastaan silloin, kun hunaja oli loppumaisillaan. Sieltä nimittäin sai puolen kilon hunajapurkin viidellä eurolla. 

Paikallisia lihatuotteita markkinoilla. 

Maanantaina, helmikuun 1. päivänä oli jälleen Portimaon markkinapäivä. Sää oli suorastaan ihana. Sinistäkin sinisempi taivas antoi auringon lämmittää maiseman lähes hellelukemiin. Markkinakojut levittäytyivät joutomaalle messuhallin ja rautatieaseman läheisyyteen. Tavaraa oli tarjolla jos minkälaista, neuloista nauloihin ja kaikkea siltä väliltä. Väkeä oli paljon ja kauppa kävi vilkkaasti. 

Tytöt myivät huiveja eurolla kappale. 

Pitihän markkinoilta jotain ostaakin. Ostin muun muassa kapeanokkaiset pihdit, huiveja ja oliivien tarjoiluastian, jossa on syvennys siemeniä varten. Keramiikkakojun luona huitaisin muovikassilla tiskiltä alas kolme keramiikkakuppia. Kaksi niistä helähti rikki. Myymässä ollut poika selitti käsiään levitellen, että tavarat ovat hänellä vain myytävänä. Kysyin, paljonko olen vahingosta velkaa. Pahoitellen nuori mies pyysi kolmea euroa, jonka tietysti hänelle annoin. 

Markkinoille tulleilta tuottajilta saa lähes kaikkea, elävää ravintoakin. Kananpoikia, ankkoja ja kaneja tulee sääli. Ne kyhjöttävät rautahäkeissään alakuloisen näköisinä - nuo kuolemaantuomitut. En ole jäänyt seuraamaan niiden kauppaa, ohitan häkit aina vauhdilla kuten ainakin luopio. 

Eurolla energiaa.

Markkinakojujen lomassa leijuu munkinpaiston tuoksu. Meikäläisten munkkien portugalilaisia vastineita myydään rasvakeittimistä. Niitä ei ole muotoiltu mitenkään. Taikina lasketaan kiehuvaan rasvaan muutaman sentin levyisenä nauhana. Kojun ääreen seisahtunut asiakas saa käteensä höyryävän, rasvalle tirisevän "munkin" voipaperipaketissa. Onhan se hyvää, mutta aikamoinen kaloripommi. 

Tomera siementen, linssien ja herneiden myyjä. 

Keitin juuri äsken suolavedessä markkinoilta ostamiamme kik-herneitä, jotka ensin huuhdoin ja liotin vuorokauden. Ne turposivat liotuksessa kaksinkertaisiksi. Seuraavaksi paahdamme osan kiertoilmauunissa. Odotan maistamaan pääsyä jo vesi kielellä.