Rapistunut kaunotar

Portugalin maaperä on enemmän ja vähemmän täynnä rapistuneita kaunottaria, enkä tällä tarkoita meitä eläkeläisiä. Tarkoitan ihmisten asuinpaikkoja, joiden rakennuskanta on ihmeellinen sekoitus vanhaa, vielä vanhempaa ja uutta sekä kaikkea siltä väliltä. Väitän kuitenkin, että villi, rakennusmääräyksistä (jos sellaisia edes on?) piittaamaton asujamisto tekee tästä maasta niin mielenkiintoisen.

Rua Augustalle johtava "riemukaari" on jokaiselle Lissaboninkävijälle tutun aukion alku ja loppu. Portin  ylimmät hahmot kuvaavat Cloriaa kruunaamassa Valoria ja Geniusta. 

Otsikossa viittaan Lissaboniin, jossa vietimme muutaman päivän viime viikonloppuna. Vaikka suurimman osan kaupungissaoloajasta vettä tuli kaatamalla ja kun taivas viimein maanantaina repesi, uhkasi kylmä pohjoistuuli viedä hiukset päästä, päätimme mennä sinne uudelleen heti kun mahdollista.

Onneksi Lissabonissa on metro, johon turvautuva ei välttämättä joudu nousemaan ollenkaan säiden armoille. Metroverkosto tuntuu turvalliselta, sillä jos matkaan oikeuttavaa lippua ei ole, ei pääse edes laiturille ja linjalta poistuttaessa kortti pitää vilauttaa laitteeseen portilla, josta pääsee asemalle.

Orientin asema on suuri risteysasema, jonka kautta junat, metro ja useimmat bussit liikennöivät. Muun muassa lentoasemalle pääsee kätevästi punaisen linjan metrolla. Punaiselta linjalta voi vaihtaa päämäärästä riippuen keltaiselle, vihreälle tai siniselle linjalle. Meidän hotellimme sijaitsi lähes vihreän linjan keskustan puoleisessa päässä, Baixa-Chiadossa. Vaihdoimme Alamedassa metron punaiselta vihreälle linjalle ja metroasemalta ulos astuessamme olimmekin melkein hotellin ovella.

Mosteiro dos Jeronimoksen luostarikirkon julkisivu on mahtava. 

Lauantaina nousimme ratikkaan, joka vei meidät Mosteiro dos Jeronimokseen, luostarikirkkoon, jonka Manuel I rakennutti 1500-luvulla. Valtavassa rakennuskompleksissa sijaitsee muun muassa Merimuseo, joka valottaa Portugalin merellistä historiaa monipuolisesti. Museokäynti kannattaa jaksottaa useampaan osaan, sillä yhdellä kertaa kulttuuriannos on melkein liikaa sulatettavaksi. Luostarikirkko ja argeologian museo jäivät meiltäkin toiseen kertaan.

Kiinalainen silkkikirjontatyö Gulbenkianissa.

Sunnuntain Ystävänpäiväkonsertti Kulttuurikeskus Gulbenkianissa oli elämys. Mirjam Helinin kilpailuunkin Suomessa osallistuneet solistit, sopraano Kateryna Kasper sekä baritoni Matija Meic´ esittivät ohjelman, johon kuului musiikin helmiä Mozartista ja Tchaikovskysta Lehariin. Olimme varautuneet tunnin ohjelmaan, mutta konsertti kesti puoli toista tuntia, emmekä totisesti pistäneet ajankulua pahaksemme. Suuren Gulbenkianin orkesterin soitto on jo itsessään nautinnollista kuultavaa, ja sen kohottivat vielä korkeampiin sfääreihin loistavat solistit.

Konsertin jälkeen tutustuimme Gulbenkianin museon kokoelmiin ja kiitimme, sekä mielessämme että ääneen toisillemme, armenialaista monimiljonääriä loistavasta lahjasta portugalilaisille. Museon kokoelma on monipuolinen ja mittaamattoman arvokas.

Markiisi Pombalin patsas hallitsee keskeisellä torilla, joka on saanut nimensä tämän, vuoden 1755 maanjäristyksen jälkeisen, valtavan rakennustyön organisoijasta. 

Maanantaina museot ovat kiinni kaikkialla maailmassa. Olimme varanneet päivän kaupunkiin tutustumiseen, mutta pureva pohjoistuuli pakotti meidät jälleen turvautumaan metroon ja sisätiloihin. Matkasimme Orientin asemalle, josta kävelimme kauppakeskus Vasco da Gaman kautta Oceanario de Lisboaan viettämään päiväämme merenalaisissa maisemissa. Nisäkkäät, kalat, meren kasvit ja muiden muassa kaksi jättiläissaukkoa vaativat huomiomme muutamaksi tunniksi. Ympäristö, jossa Oceanario sijaitsee, kuuluu EXPO-98 -maailmannäyttelyyn rakennettuun, moderniin kokonaisuuteen. Muutakin maailman- ja Euroopanlaajuista huomiota Lissabon on saanut, sillä vuonna 1994 se valittiin Euroopan kulttuurikaupungiksi.

Rapistunut kaunotar on siis kokenut muutakin kuin jatkuvaa ja vääjäämätöntä rapistumista. Kohotusleikkauksia on sinne-tänne tehty, mutta vanhaa ei ole pystytty hävittämään. Iloisesti kaupunkikuvassa rinta-rinnan kököttävät remontoidut talovanhukset vierellään melkein kiviraunioksi elähtänyt rakennus, usein ympäristön kaatopaikaksi muodostunut. Mieleen tulee usein tuota rinnakkaiseloa katsoessa, että onko joku laki, säännös tai perinne se, joka pitää raunioituneet tontit sellaisenaan aina vain ammoin vallatuilla paikoillaan. Sen haluan vielä selvittää, mutta oikean tiedon saaminen näyttää olevan hankalaa. Olen kuitenkin jo tutkimustyöni aloittanut. Toivotaan, että salat vielä joskus aukenevat!

Johan on markkinat

Ei viikkoa ettei markkinoita, näin voisi sanoa ainakin Algarvesta. Viime viikolla Portimaossa oli ns. normaalit markkinat, joissa myydään pääasiassa uutta ja tuoretta tavaraa. Sunnuntaina samalle kentälle oli levittäytynyt Antiikkimarkkinoiden nimellä tunnettu kauppatapahtuma. 

Markkinaherkku, joka muuttuu suoraan läskiksi. Tätäkin sai Antiikkimarkkinoilta. 

Anteeksi vain jos loukkaan jotakuta, kun nimitän kyseistä tapahtumaa kirpputoriksi! Kentälle on levitetty uskomaton määrä kaikenlaisia, myyjille tarpeettomaksi käyneitä tavaroita. Esillä on suurimmaksi osaksi vaatteita, mutta myytävänä on myös paljon kenkiä, koruja, työkaluja, sähkötarvikkeita, patjoja, astioita yms., yms. Pari jalkalamppua, kehystä ja askartelutarvikkeita jäi meidänkin "haaviimme", ja todella edulliseen hintaan. Vanhinko meille, ettei valurautapannuja löytynyt, sillä niille olisi ollut tilaus. 

Sympaattinen Citroén. Emme päässeet heittämään tarjousta.

Nyt, kun täällä on karnevaaliaika parhaassa menossa, ihmettelen sitä intoa, jolla väki osallistuu kaikenlaisiin tapahtumiin. Uutisissa on esitelty mm. erinäisten yhteisöjen talkoopajoja, joissa tehdään mitä mielikuvituksellisimpaa karnevaalitarpeistoa. Näyttää siltä, ettei muuten taloudellisesti kuralla olevassa maassa ole kitsasteltu karnevaaleihin sijoitetuissa rahasummissa. 

Karnevaalia vietetään katolisissa maissa laskiaisen aikaan ennen paastonaikaa. Seurasin sunnuntain uutislähetysten väläyksiä eri kaupunkien ja Brasiliankin karnevaalikulkueista, ja vertasin tahtomattani juhlakulttuurien eroja Suomessa ja Portugalissa. Suomessa ei täkäläisten karnevaalien tapaisia juhlia vietetä, ja syynä on ehkä katoliseen kirkkoon kuuluvien vähäinen määrä. Heitä on vain alle prosentin Suomen väkiluvusta. 

Onnellinen kokki.

Eräs asiosta hyvin perillä oleva taho kertoi minulle, että Portugalissa oikein etsimällä etsitään keinoja, joilla kansalaiset saadaan pidetyksi hyvällä mielellä ja heidän ajatuksensa pois masentavasta taloustilanteesta. 

Tieto sai minut jälleen kerran vertaamaan Suomea ja Portugalia. Kuuntelemme täällä lähes koko ajan suomalaisia radiokanavia. Se, mitä saamme niistä kuulla, on melkein poikkeuksetta masentavaa ja latistavaa. Välillä on lähetys kerrassaan katkaistava kun huonoja uutisia ei yksinkertaisesti kestä enää kuunnella. 

Hykertelin tyytyväisenä kuunnellessani presidentti Niinistön Valtiopäivien avajaisissa pitämää puhetta. Hän puuttui puheessaan siihen, kuinka suomalaiset "haukkuvat" ja arvostelevat toisiaan. Mitähän tapahtuisi, jos kaikki muuttaisivat toimintatapaansa ja rupeaisivat arvostelun ja haukkumisen sijaan kannustamaan ja kiittämään? Jäämme miettimään sitä!

Norsu keramiikkakojulla

Portugalissa elää vahvana markkinakulttuuri. Markkinoita pidetään melkein joka kylässä kerran kuukaudessa. Minulle kerrottiin viime talvena, että työläiset voivat pitää markkinapäivinä vapaata. Käytäntö oli minulle tuttu jo Suomesta, työurani alkuvuosilta. Saimme silloin puoli päivää vapaata Rovaniemen markkinoille osallistumista varten. Täällä suhtauduin minulle syötettyyn tietoon hieman epäillen. Itse en viettänyt vapaapäivää enkä aina lähtenyt ollenkaan markkinoille. Menin sinne ainoastaan silloin, kun hunaja oli loppumaisillaan. Sieltä nimittäin sai puolen kilon hunajapurkin viidellä eurolla. 

Paikallisia lihatuotteita markkinoilla. 

Maanantaina, helmikuun 1. päivänä oli jälleen Portimaon markkinapäivä. Sää oli suorastaan ihana. Sinistäkin sinisempi taivas antoi auringon lämmittää maiseman lähes hellelukemiin. Markkinakojut levittäytyivät joutomaalle messuhallin ja rautatieaseman läheisyyteen. Tavaraa oli tarjolla jos minkälaista, neuloista nauloihin ja kaikkea siltä väliltä. Väkeä oli paljon ja kauppa kävi vilkkaasti. 

Tytöt myivät huiveja eurolla kappale. 

Pitihän markkinoilta jotain ostaakin. Ostin muun muassa kapeanokkaiset pihdit, huiveja ja oliivien tarjoiluastian, jossa on syvennys siemeniä varten. Keramiikkakojun luona huitaisin muovikassilla tiskiltä alas kolme keramiikkakuppia. Kaksi niistä helähti rikki. Myymässä ollut poika selitti käsiään levitellen, että tavarat ovat hänellä vain myytävänä. Kysyin, paljonko olen vahingosta velkaa. Pahoitellen nuori mies pyysi kolmea euroa, jonka tietysti hänelle annoin. 

Markkinoille tulleilta tuottajilta saa lähes kaikkea, elävää ravintoakin. Kananpoikia, ankkoja ja kaneja tulee sääli. Ne kyhjöttävät rautahäkeissään alakuloisen näköisinä - nuo kuolemaantuomitut. En ole jäänyt seuraamaan niiden kauppaa, ohitan häkit aina vauhdilla kuten ainakin luopio. 

Eurolla energiaa.

Markkinakojujen lomassa leijuu munkinpaiston tuoksu. Meikäläisten munkkien portugalilaisia vastineita myydään rasvakeittimistä. Niitä ei ole muotoiltu mitenkään. Taikina lasketaan kiehuvaan rasvaan muutaman sentin levyisenä nauhana. Kojun ääreen seisahtunut asiakas saa käteensä höyryävän, rasvalle tirisevän "munkin" voipaperipaketissa. Onhan se hyvää, mutta aikamoinen kaloripommi. 

Tomera siementen, linssien ja herneiden myyjä. 

Keitin juuri äsken suolavedessä markkinoilta ostamiamme kik-herneitä, jotka ensin huuhdoin ja liotin vuorokauden. Ne turposivat liotuksessa kaksinkertaisiksi. Seuraavaksi paahdamme osan kiertoilmauunissa. Odotan maistamaan pääsyä jo vesi kielellä.