lauantai 26. joulukuuta 2015

Maailman tarjoama näytelmä

"Viisas on se, joka tyytyy katsomaan maailman tarjoamaa näytelmää." (José Saramagon kirjasta "Ricardo Reisin viimeinen vuosi.")

Joulurauhan vielä voimassa ollessa jäin miettimään, mitä Saramago syvimmillään tarkoitti laittaessaan Ricardo Reisin (= Portugalin kansallisrunoilijan Pessoan alter ego) sanoiksi yllä olevan lauseen. Selityksiä on varmasti melkein yhtä monta kuin miestäkin - tai naista. Minä näen siinä - etenkin maailman nykytilanteessa voimattomuutta, jota pieni ihminen tuntee maailmantapahtumien edessä. Olen näkevinäni lauseessa myös Saramagolle tyypillistä sarkasmia, johon olen hänen tuotantoonsa tutustuttuani niin kovin ihastunut. Toivoisin vain, että osaisin ottaa aina yhtä tyynesti vastaan näytelmässä esitetyt osasuoritukset. En tarkoita toiveellani, että olisin välinpitämätön. Yksinkertainen totuus on, että vain olemattoman vähän voimme tehdä pysäyttääksemme maailman tapahtumien vyöryjä. Varmaankin moni mielessään yhtyi toiveeseeni; "Ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan."

Lagosia talvivalossa.
Joulu on sujunut Tapaninpäivän levolliseen toipuiluun asti melkoisen vauhdikkaasti. Otimme kaiken irti vuokra-autostamme, joka ilahdutti meitä pari viikkoa. Sinä aikana liikuimme paljon. Samaan saumaan osui (täsmäajattelua) myös suomalaisen ystävämme kotouttaminen Portugaliin, Luullakseni hän ehti saada jonkinlaisen kuvan ainakin eteläisimmästä osasta. Hän myös tuoreutti hieman jo hämärtyneitä muistojamme kertomalla keskitalven pimeydestä ja loskasta Suomessa. Jos ikävä sinne oli ollut, ei hänen kertomansa jälkeen enää.

Siniharakka - pitkäpyrstö etsii ruokaa kaktuksen kukinnosta.
Jouluaattona kokoontui pitkä pöydällinen suomalaisia ravintola Clairesiin nauttimaan perinteisestä portugalilaisten jouluaaton ateriasta. Sen pääruoka-aine on backalhau eli kuivattu turska. Kuivattua ja suolattua turskaa liotetaan ennen valmistamista vedessä pitkään. Esimerkiksi kilon kokoista kalaa liotetaan 36 tuntia, kaksikiloista 48 tuntia, kolmikiloista 55 tuntia jne. Liotusvettä vaihdetaan välillä useampaankin otteeseen. Kala valmistetaan keittämällä ja se tarjottiin keitettyjen perunoiden, vihreän lehtikaalin ja kik-herneiden kanssa. Se, mitä useampi meistä jäi kaipaamaan, oli pippurilla maustettu valkokastike.

Continenten tekemä ja asiakkailleen tarjoama tietopaketti Bacalhausta.
Moni meistä oli etukäteen luonut ateriasta mielikuvan - eikä odotuksissa ollut mikään herkkuhetki. Olimme kuitenkin uteliaita, sillä halusimme tutustua "maan tapaan". Lähes kaikki olivat yllättyneitä. Marketeissa isojen turskapinojen haju leviää koko myymälään, eikä ole mikään miellyttävä. Tuoksumuisti ja maku eivät Clairesissa kohdanneet. Ateria oli erinomainen.

Portugalilaisten tapa on kokoontua joulupäivänä perheineen ja sukuineen syömään jouluateriaa, jonka koostumusta en osaa kertoa, anteeksi vain kun en ole selvittänyt sitä! Mekin kokoonnuimme pienellä joukolla syömään jouluateriaa, suomalaista, ja melkein perinteistä. Koska lanttua on täältä hyvin vaikea - miltei mahdotonta - saada, kokeilimme omaa sovellustamme; naurista ja bataattia. Eräs vieraistamme luokitteli kokeilumme imelletyn perunalaatikon ja lanttulaatikon välimaastoon. Hyvää oli, pehmeää ja sopivan luonteikasta. Saa kokeilla!

Boas festas!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kärsivällisyys koetuksella

Viime viikkoina olemme kumppanini kanssa opiskelleet Portimao - Alvorin -seudun bussilinjoja. En voi kehua, että se olisi tapahtunut hyvällä menestyksellä. Olemme seisoskelleet erinäisillä pysäkeillä, odottaneet, toivoneet ja karvaasti pettyneet. Emme yritäkään väittää, että kaikki olisi kaupunkien välisen bussiliikenteen järjestäjien vika, mutta kyllä suuri osa on juuri heidän syytään. Bussipysäkit ovat huonosti merkittyjä. Jos niihin on merkitty niiden kautta liikennöivien bussien numerot, niin hyvä. Aina ei kuitenkaan niin ole. Nyt olemme huomanneet, että jos pysäkin merkissä on sillä kohdalla valkoinen peite, se tarkoittaa; "turhaan odotat"!

Olemme tottuneet Suomessa bussiliikenteen linjakarttoihin ja täsmällisiin aikatauluihin. Täällä on toisenlainen meininki. Jos bussi ajaa paikasta A paikkaan B, niin ainakaan takaisin se ei tule samaa reittiä. Viikonlopun bussiliikenne on tietysti asia erikseen ja toimii täysin omien sääntöjensä mukaan, yleensä eri reiteillä, -aikatauluilla ja -tunnuksilla. Koko järjestelmä vaikuttaa salatieteeltä, johon vihkiytyminen on ainakin kieltä taitamattomalle vaikeampaakin vaikeampaa. En ihmettele, että monella on kiusaus turvautua taksiin, sillä bussilla ajeleminen vaatii intiaanin hermoja.



Tällainenkin liikennemerkki on tarpeen Portugalissa.
Toinen asia, joka bussiliikenteeseen turvautuvaa haittaa pahasti, ovat portugalilaiset juhlapyhät. On esimerkiksi suurta viisautta ottaa käyttöön suomalaisen kalenterin rinnalle myös portugalilainen kalenteri. (Vaikka ei sitä minullakaan ole - vielä!) Esimerkiksi viime tiistaina seisoin bussipysäkillä - tapani mukaan hyvissä ajoin. Olin sopinut ystävättären kanssa tapaamisesta Portimaon rautatieasemalla ja tähtäsin bussiin, jonka piti mennä suoraan asemalle. Seisoin pysäkillä vielä reilut puoli tuntia myöhemmin. Ohikulkeva, nuorehko tummaihoinen nainen yritti selittää minulle jotain. Hän puhui kai svahilia, sillä en tunnistanut yhtään sanaa hänen puheestaan. Vasta hieman myöhemmin, kun olin jo hätäpäissäni ajanut Portimaon rautatieasemalle taksilla, minulle selvisi että kyseisenä päivänä viettivät portugalilaiset Neitseellisen siittämisen juhlaa, joka on suurimpia juhlapäiviä Portugalissa. Se tuli todistetuksi kun kaupungilla törmäsimme kulkueeseen, jossa torvien, symbaaleitten ja rumpujen säestyksellä kannettiin Neitsyt Marian patsasta valkoisella satiinipatjalla kukin koristettuna korkealla mäellä olevaan kirkkoon. 

Harras Neitseellisen siittämisen juhlakulkue.
Jos Portugalissa pitää mennä jonnekin katuosoitteen perusteella, voi olla varma, että harmaat haivenet lisääntyvät. Katujen nimiä löytää harvoin ja numeroita vieläkin harvemmin. Esimerkiksi meidän talomme tunnetaan pelkästään nimellä Quinta dos Arcos, joka on siis taloryhmän nimi, ei kadun. Toiset taksin kuljettajat kysyvät, mikä "bloco", jolloin pitää sanoa blocon numero. Hyvääkin palvelua saa, esimerkiksi kun pitkään täällä ollut kumppanini soittaa taksin, tunnistaa taksikeskus hänet jo äänestä ja luettelee kaikki tarvittavat tiedot, johon hänen pitää vain vastata "yes!"  

Algarve-Suomi -seura järjesti viime perjantaina Amparon Igreijassa "Kauneimmat joululaulut" -tilaisuuden. Lämminhenkisen tilaisuuden jälkeen kirkkokahveilla kertoi moni lähtevänsä Suomeen joulunviettoon. Takaisin he palaavat uudeksi vuodeksi tai vasta sen jälkeen. Niin hiljenee Praia da Rochan rantabulevardi entisestään, kunnes taas tammikuun puolivälin jälkeen porukka alkaa uudelleen kokoontua hiekoitettujen polkujen varsille.

Kalastajia Atlantin rapauttamilla kallioilla. Kuvan kalastajat eivät liity juttuun. 
Me, jotka emme vielä olleet lähtöpuuhissa, suuntasimme autojemme nokat sunnuntaina länsirannikolle, Praia da Pordeiraan. Osalla retkeläisistä oli mukana kalastusvehkeet, osa oli sonnustautunut patikoimaan rannikon jylhissä maisemissa. Minä osallistuin kahdeksan kilometrin mittaiselle kävelylenkille neljän naisen kanssa, osa joukosta käveli viiden kilometrin kierroksen ja osa tyytyi lyhyempiin pyrähdyksiin. Vaikka kova tuuli riepoitteli tukkaa ja takkia, oli nautinto kävellä happirikkaassa säässä, joka ei tuulesta huolimatta ollut kylmä. Kalaa ei valitettavasti tullut, mutta eväitten syönnin jälkeen pelattu petanque-peli ja yhdessäolo rentouttivat. Tärkeintähän ei olekaan saanti - vaan pyynti. 

Me jäämme jouluksi ihmettelemään lämpimän syksyn aiheuttamia luonnonoikkuja. Olemme nähneet jo mantelipuissa kukkia, hottentottiviikuna kukkii ja appelsiinipuut kantavat paikoitellen sekä kukkaa että hedelmiä. Meilläkin valaisevat pimeitä iltoja kynttilät ja joulukuusi, joululaulut kaikaavat Suomen radiosta ja yritämme keksiä, kuinka saisimme edes vähän suomalaisia jouluruokia muistuttavia lajeja täkäläisistä aineksista.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Suomalainen - ja ylpeä siitä

Eilen kokoontui puolentoistasataa suomalaista juhlimaan Suomen 98-vuotista itsenäisyyttä Portugalin Vilamouraan. Juhlaa vietettiin Hotelli Hiltonin suojissa ja tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan suurlähettiläs Outi Holopainen puolisoineen. Jälleen kerran myytti omissa nurkissaan pälyilevistä, harvasanaisista suomalaisista murtui. Iloinen puheensorina täytti tilan ja puheenvuoroa haluavat saivat hädintuskin äänensä kuuluville.

Suurlähettiläs Outi Holopainen haastoi puheessaan meidät perustavaa laatua olevien kysymysten pariin. Vakavina kuuntelimme, kuinka hän teroitti yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyttä. Hän totesi sen lisäksi, että "valittamisen sijaan pitäisi tarjota ongelmanratkaisua, periksi antamisen sijaan ahkeruutta, välinpitämättömyyden sijaan välittämistä". Suurlähettiläs kyseli, mikä on Suomen henkinen tila tämän päivän haasteiden kohtaamiseen ja esitti huolestumisensa suomalaisen keskusteluilmapiirin nykysävyistä. Hän totesi, että suomalaisessa keskustelukulttuurissa ovat ääripäät saaneet suhteettoman paljon näkyvyyttä. Hän toivoi, että "enemmän kaikupohjaa saisivat järjen ja maltillisuuden äänet, jotka jaksavat selittää asioita, avata niiden monimutkaisuutta, suhteuttaa asioita, esittää faktoja ja tutkimustietoa tunteisiin vetoavan paatoksen sijaan".

Itsenäisyyspäivään kuuluvat ainakin Suomen lippu ja kynttilät. 
Suurlähettiläs sai mietteeni meihin, jotka asumme kaukana kotimaasta. En pohtinut niinkään yksilön vaan ryhmän näkyvyyttä. Olen täällä kokenut erityisen tärkeäksi maanmiesten keskinäisen yhteyden. Nyt, kun Algarve-Suomi -seura on lyhyen ajan sisällä paisunut jäsenmäärältään melkein kaksinkertaiseksi, olemme menettäneet jotain kodikkuudesta, joka epäilemättä on pienemmässä seurassa ollut helppo tavoittaa.

Kasvu ei välttämättä ole pahasta. Sen myötä olemme saaneet joukkovoimaa, jonka ansiosta olemme entistäkin suurempia. Meillä kaikilla on tehtävä, johon myös suurlähettiläs meitä haastoi. Se on maakuvan esillä pitäminen ja sen näyttäminen. Hän muistutti eri puolilla maailmaa - eikä vain Portugalissa - ihailua herättävistä suomalaisen yhteiskunnan peruselementeistä, joita ovat esimerkiksi hyvinvointivaltion malli, yhteiskunnan toimivuus ja turvallisuus, koulutus ja tasa-arvo. Esimerkiksi näitä asioita kannattaa suhteuttaa muiden maiden yhteiskuntanäkymiin silloin, kun Suomen tilanne näyttää synkältä, kehoitti Outi Holopainen.

Itsenäisyyspäivällisen jälkiruoka.
Kahden vuoden kuluttua täyttää itsenäinen Suomi sata vuotta. Juhlavuoden järjestelyjä koordinoi valtioneuvoston kanslia. Vuoden teemaksi on valittu "yhdessä". Onnistuneen juhlavuoden ideointiin haastoi Outi Holopainen myös Suomi-seuran ja kaikki Suomen ystävät. Mietitään yhdessä sopivia tapoja markkeerata 100-vuotiasta Suomea Portugalissa!