Sain lauantaiaamuna parvekkeen luukkuja avatessani tuoksuherätyksen, jota en ollut muistanut aikoihin. Ehkäpä olen unohtanut sen aktiivisesti, sillä tuoksu ei ole niitä kaikkein miellyttävimpiä. Itse asiassa se muistuttaa minua lapsuuden ns. liukumiinamaastoista. Minusta haju on sama kuin lehmänlannan, ja täällä se tulee kukkivista oliivipuista. Sitä nyt vain on kärsiminen niin kauan kuin hajun peittää huomattavasti miellyttävämpi appelsiininkukkien tuoksu. Onneksi se aika ei ole enään kaukana. Appelsiininkukat ovat valkoisina kauniinpiakin kuin oliivin, jotka uppoavat lähes lehvistöön samanvärisinä ja perin vaatimattomina.
 |
| Appelsiinit kutsuvat mehevinä nauttimaan pallollisen c-vitamiinia. |
Vierailukausi Suomesta Algarveen luoksemme on tämän kauden osalta avattu. Meillä on ollut lähes katkeamatta kaksi viikkoa kaksi eri pariskuntaa vieraita, joille olemme iloksemme saaneet esitellä talvikotimme kukkiin puhkeavaa ympäristöä. Monchiquen retkellämme koimme iloisen yllätyksen, kun Mimosat ja Akaasiat kukkivat rinteillä jo yhtenä auringonkeltaisena ryöppynä. Myös kanervat ovat kukassa ja joissakin paikoissa jo Estevat, nuo Portugalin kansalliskukat, ovat aloittaneet kukinnan. Katujen varsilla ja pihoissa kukkivat Päivänkierrot ja Hottentottiviikunatkin availevat jo kukkiaan. Eilen muuten rantakävelyllämme näimme ison joukkion, jotka keräsivät hiekkadyyneiltä Hottentottiviikunan varsia. He olivat keränneet niitä isot keot kävelytien varteen. Emme saaneet vastausta siihen, miksi he niin tekivät.
 |
| Helmiäiskukkia meren antimista. |
Olen täällä Portugalissa siirtynyt keräilykulttuuriin, mitä rantakävelyjen oheistoimintaan tulee. Laskuveden aikana rantahiekalta löytyvät helmiäiset ovat saaneet minussa todellisen keräilykuumeen aikaiseksi. En pysty koskaan tekemään kävelyretkeä rannalle ilman, etten palaisi rannalta pussillinen helmiäisiä mukanani. Olen kehitellyt tekniikoita korujen ja kukkien tekemiseksi niistä ja olen jo aivan vähällä oppia rakentamaan niistä jotain. Jotkut ystävistäni ovat jo saaneet helmiäiskukkiani lahjaksi tai tuliaisiksi. Helmiäisten monet hennot värisävyt ja muotojen herkkyys ovat suorastaan lumonneet minut.
 |
| Luzin rantabulevardia keskipäivän auringossa. |
Yhtenä aurinkoisena päivänä teimme retken pieniin, idyllisiin merenrantakaupunkeihin lännessä. Luz, Burgau ja Salema ovat pieniä, viehättäviä kohteita, joista löytyy lähes kaikkea, mitä satunnainen matkailija voi tarvita. Kaikissa paikoissa on pieni, mutta hienohiekkainen ranta, josta nousevat kalliot tarjoavat samoilua harrastaville henkeäsalpaavia näkymiä Atlantille ja ympärillä sijaitseviin kyliin. Jos olisin työstä uupunut ja kaipaisin lepoa, menisin johonkin noista paikoista, ottaisin huoneen, josta näkisin ja kuulisin meren kuiskeen ja näkisin auringonlaskun ja kuunsillat. Maisema asettaa ihmisen nopeasti oikeaan suhteeseen ympäröivässä maailmassa.
 |
| Lagosilaisen rantakadun varrella seisovan talon päätymaalaus. |
Portugalilainen viitoituskulttuuri aiheuttaa lähes aina päänsärkyä tiettyjä paikkoja etsivälle. Niin meillekin. Muutaman kerran ajoimme retkillämme harhaan, mutta onneksi mihinkään ei ole ollut kiire, ja toisaalta harhaan kulkeva löytää aina paikkoja, joihin ei muuten olisi eksynyt. Portugalissa ei voi luottaa opasteisiin tai katukyltteihin, sillä usein niitä ei yksinkertaisesti ole, tai sitten niissä kerrotaan perille löytämisen kannalta epäolennaisista asioista. Täällä, löytöretkeilijöiden maassa, etsiminen siis yhä ja edelleen vain jatkuu. Enpä haluaisi joutua täällä etsimään kiireessä katuosoitetta, sillä sellaisen löytymisessä on todella huono ennuste. Ainakin minulle, joka en oikein koskaan ole ollut siinäkään asiassa hyvä.
